Oikeustiede:esineoikeus
esineoikeus
| esineoikeus |
Varallisuusoikeuden perinteinen kahtiajako on jako velvoite- ja esineoikeuteen. Tämä jaottelu on aikanaan toiminut koko varallisuusoikeusjärjestelmän perustana. Velvoiteoikeuden oikeudenalana on katsottu koskevan subjektiivisia saamis- eli velvoiteoikeuksia ja esineoikeuden puolestaan esineoikeuksia. Uudemman, vaihdannan näkökohtia painottavan käsitystavan mukaan esineoikeudessa tulevat tarkasteltaviksi eri oikeudenhaltijoille annettava kollisiosuoja eli dynaamisen suojan ongelmat. Tämä ajattelutapa on pohjautunut siviilioikeudessamme 1950-luvulla alkaneeseen kehitykseen, jonka ovat käynnistäneet Simo Zittingin pohjoismaista analyyttista siviilioikeutta edustavat tutkimukset. Sille on ominaista käsitteiden erittelyyn perustuva tutkimustapa ja omistajanvaihdostilanteissa ilmenevä henkilösuhde-erottelu.
Esineoikeutemme oikeudenalana sijoittuu nyttemmin edellä mainittujen määritelmien välimaastoon. Tämänhetkisen esineoikeuden keskeisen sisällön muodostavat esineiden käyttö- ja määräämisvaltaa koskevat kysymykset sekä sivullissuojakysymykset, jotka tulevat esiin varallisuusoikeuksien vaihdannassa.
Lähdettäessä siitä, että kaikki varallisuusoikeudet tähtäävät tavalla tai toisella tiettyjen hyödykkeiden hyväksikäyttöön, esineoikeudet erottaa muista varallisuusoikeuksista se tekijä, että niiden tyypillisenä sisältönä on oikeus esineiden hyväksikäyttöön ja/tai niiden edustamaan taloudelliseen arvoon vaihdannassa. Sellaisten esineoikeuksien kohteena, joiden sisältöön ei kuulu kohteen fyysinen käyttäminen, voivat olla muutkin varallisuusetuudet kuin esineet. Viimeksi mainitut ovat haltijansa omaisuutta olevia oikeuksia. Esimerkiksi saatava (saamisoikeus) tai osakeyhtiön osake (osuusoikeus osakeyhtiössä) voivat olla esineoikeuksiin luettavan panttioikeuden kohteena.
Esineoikeuksien perusjako on jako omistusoikeuteen ja rajoitettuihin esineoikeuksiin. Omistusoikeus on tietyssä mielessä yleisoikeus muihin oikeuksiin verrattuna. Rajoitetut esineoikeudet sisältävät vain haltijalle erikseen osoitetut oikeutukset. Viimeksi mainitut on perinteisesti jaettu käyttö- ja arvo-oikeuksiin. Käyttöoikeuksien yhteyteen voidaan ryhmitellä oikeustoimiperusteiset irrottamisoikeudet. Käyttöoikeudet saattavat edellyttää esineen hallintaa kuten vuokra, tai sitten ne oikeuttavat esineen käyttöön vain tietyssä suhteessa. Keskeisenä arvo-oikeutena voidaan mainita panttioikeus.
Oikeudessamme ei ole rajoitettu esineoikeuksien lukua. Tyyppipakkoperiaatetta ei siten sovelleta. Yhteiskunnallisten ja taloudellisten olojen muutokset vaikuttavat esineoikeuksien luetteloon. Uusia oikeustyyppejä ovat omiaan synnyttämään esimerkiksi uudenaikaisen luottoelämän tarpeet.
Esineoikeudessa tarkastelun kohteiksi tulevat erityisesti esineitä, omistusoikeutta ja muita subjektiivisia esineoikeuksia, näiden oikeuksien kohdetta, sisältöä ja subjektinvaihdoksia sekä hallintaa ja kirjaamislaitosta koskevat kysymykset samoin kuin sivullissuojan yleiset lähtökohdat ja ratkaisuperusteet. Yksityiskohtainen tarkastelu kohdistuu usein kysymyksiin sopijapuolen suhteesta toisen osapuolen seuraajiin tai velkojiin. Niihin kuuluvat esimerkiksi eri insolvenssimenettelyjen vaikutukset toisen osapuolen asemaan. Koska esineoikeudessa kyse ei ole vain sivullissuhteista, tarkasteltavaksi tulee myös eri esineoikeuksien haltijoiden asema sopimussuhteessa. Esimerkiksi kiinteistönkaupan oikeudelliset ongelmat kokonaisuutena kuuluvat perinteisesti esineoikeuteen.Kirjoittaja: Leena Kartio
Related Concepts
- hallinta
- varallisuusoikeus
- irrottamisoikeudet
- velvoiteoikeus
- omistusoikeus
- dynaaminen suoja
- rajoitetut esineoikeudet
- esine
- tyyppipakko
Sources
References
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 3.12.2021: Oikeustiede:esineoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:esineoikeus.)
Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →