velvoiteoikeus


velvoiteoikeus

Määritelmä siviilioikeuden yleiseen osaan kuuluva oikeudenala, jonka tarkastelukohteita ovat saaminen ja velvoite sekä saamisoikeuden haltijan ja velvoitetun (velkojan ja velallisen) välinen suhde ja sidonnaisuus

Selite

Velvoiteoikeus on oppi velkasuhteesta (laajassa mielessä); sen synnystä, sisällöstä, muuttumisesta ja lakkaamisesta osapuolten eli oikeutetun ja velvoitetun välisen suhteen näkökulmasta. Ulkopuolelle jäävät muita tahoja, esim. sivullissuhteita koskevat kysymyksenasettelut. Usein velvoitteet kytkeytyvät toisiinsa ja ovat vastavuoroisia. Näin on asianlaita sopimusten osalta. Velvoitteiden välisiä suhteita ja niiden keskinäistä riippuvuutta koskevat kysymykset ovat siten yhteisiä velvoiteoikeudelle ja sopimusoikeudelle.

Velvoiteoikeus jaetaan yleiseen ja erityiseen osaan. Ensin mainittuun kuuluvat ne kysymykset, jotka koskevat velvoiteoikeuden yleisiä periaatteita ja soveltuvat kaikenlaisiin velvoitteisiin. Tältä osin Suomen velvoiteoikeus on vain joiltakin osin kodifioitu. Erityinen velvoiteoikeus puolestaan käsittää eri oikeustoimityypeille (kauppa, vaihto, lahja, vuokra jne.) ominaiset periaatteet samoin kuin esim. velkakirjaa ja ns. juoksevia sitoumuksia koskevat säännöt. Velvoitteiden syntytavan perusteella voidaan erottaa toisistaan i) oikeustoimivelvoitteet, jotka syntyvät yksipuolisella velvoittautumisella (lahjanlupaus, takaus) tai oikeustoimilaissa säännellyn sopimuksen syntymekanismin kautta toisiinsa liittyvillä tahdonilmaisuilla, ii) rikkomus- eli deliktivelvoitteet, jotka seuraavat määrätyin edellytyksin suoraan lain nojalla vahingon aiheuttamisesta, sekä iii) perusteettoman edun palautusta eli kondiktiota koskevat velvoitteet, jotka liittyvät perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.

Sisällön kannalta velvoitteet voidaan jakaa rahavelvoitteisiin ja luontoissuoritusta edellyttäviin velvoitteisiin. Luontoissuorituksen laiminlyöminen voi aiheuttaa velvoitteen muuttumisen rahavelvoitteeksi vahingonkorvauksen muodossa. Velvoitteet ovat normaalisti oikeudellisesti sitovia. Poikkeuksen muodostavat ns. luontais- eli vajanaisvelvoitteet (obligatio naturalis), joiden osalta mahdollisuus pakkotäytäntöön puuttuu. Oman tärkeän osansa velvoiteoikeudessa muodostavat periaatteet, jotka liittyvät muutoksiin velvoiteoikeudellisen suhteen sisällössä tai osapuolissa. Maksua, kuittausta, saamisen vanhentumista ja prekluusiota koskevat opit koskevat saamisen lakkaamista. Seuraanto voi pääsääntöisesti tapahtua sekä velkoja- että velallispuolella. Erityisseuraanto velallisen puolella edellyttää kuitenkin velkojan suostumusta ellei poikkeuksellisesti ole toisin säädetty tai sovittu.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Mikko Tulokas

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:velvoiteoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:velvoiteoikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →