Kielitiede:paino

    Tieteen termipankista

    paino

    paino
    Määritelmä pääasiallisesti äänen intensiteetin vaihteluihin perustuva korosteisuus, prominenssi, jolla äänteet tavussa (tavupaino), tavut sanassa (sanapaino) ja sanat lauseessa (lausepaino) äännetään tai vastaanotetaan
    Selite Painollisuus on suhteellinen käsite ja edellyttää myös sävelkorkeuden ja joissain kielissä esimerkiksi tavun pituuden nousua. Käsitteen vanhempi suomenkielinen nimitys 1800-1900-luvuilla (esim. Kannisto 1915) oli korko.
    Lisätiedot


    HäkkinenK2007: "Sekä painosta että korosta käytetään joskus nimitystä aksentti, ja selvyyden vuoksi voidaan puhua dynaamisesta (paino) ja musikaalisesta aksentista (korko)."


    KFT1993: (Termiä paino käytetään) "erotukseksi lähinnä melodianvaihteluihin perustuvasta musikaalisesta aksentista (intonaatio, korkokielet). Esim. suomen kielen sana-aksentti on lähinnä painoaksentti, vaikka paino ja korko (= musikaalinen aksentti) ovatkin sidostuneita, siten että painollisuus edellyttää myös intonaation nousua."

    Erikieliset vastineet

    veegosSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
    stressenglanti (English)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    LeinoP1982, KFT1993, HäkkinenK2007, JK2009, ELL, KannistoA1915

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 2.11.2024: Kielitiede:paino. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:paino.)