Kielitiede:modus
tapaluokka | modus
| tapaluokka | (vanhentunut) |
| modus |
Määritelmä
kieliopillinen keino, joka ilmenee verbin taivutuskategoriana tai apuverbinä ja ilmaisee kerrotun asiaintilan olevan esimerkiksi mahdollinen, toivottava, todennäköinen tai välttämätön
Selite
Tavallisia moduksia ovat esim. indikatiivi, imperatiivi, konditionaali, potentiaali ja optatiivi. Eri modukset ja niiden kieliopillistamat merkitykset ovat kielikohtaisia. Joissakin kielissä kuten englannissa moduksia vastaa modaalinen apuverbi, esim. engl. He may be coming. 'Hän tullee.'
Lisätiedot
VISK2008 Modus on verbiin kieliopillistunut modaalisuuden kategoria. Moduksia ovat indikatiivi, konditionaali, potentiaali ja imperatiivi, joista muilla kuin indikatiivilla on morfologinen tunnus (» § 115–, 1590).
Erikieliset vastineet
| maneerako klassos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| mood | englanti (English) | |
| modus | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
| modus | norja (norsk) | |
| modus | pohjoissaame (davvisámegiella) | |
| kõneviis | viro (eesti) | |
| moodus | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- desideratiivi (alakäsite)
- imperatiivi (alakäsite)
- indikatiivi (alakäsite)
- konditionaali (alakäsite)
- modaalisuus (yläkäsite)
- optatiivi (alakäsite)
- potentiaali (alakäsite)
- subjunktiivi (alakäsite)
Käytetyt lähteet
KFT1993, KarlssonF2004, LyonsJ1977, VISK2008
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.4.2024: Kielitiede:modus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:modus.)