imperatiivi


imperatiivi

Määritelmä verbin taivutuskategoria, modus tai lausetyyppi, jota käytetään ilmaisemaan käskyä, kieltoa, kehotusta tai pyyntöä

Selite Imperatiivin yleisin persoonamuoto on 2. persoona. Eri kielissä voi olla myös 1. tai 3. persoonan (jussiivin) muotoja. Esimerkkejä:(2.p.) latinan ama 'rakasta', suomen tulkaa, älkää tulko, ruotsin kom hit 'tule tai tulkaa tänne'. Eri kielissä voi olla myös 1. tai 3. persoonan (jussiivin) muotoja: (mon. 1.p.) juoskaamme. juostaan, 3. persoonan käskymuodosta ks. jussiivi.

Lisätiedot

VISK2008 Imperatiivi on verbin modus, jolla on vajaa persoonataivutus ja jonka keskeinen tehtävä on ilmaista käskyä, kehotusta tai pyyntöä (imperatiivilause). Yksikön 2. persoonassa ei ole tunnusta, esim. tule, siivoa (muoto kyllä aiheuttaa rajageminaation). Monikon 2. persoonassa tunnus on -kaa ~ -kää, esim. tulkaa, älkää siivotko; verbin kieltomuodossa on pääte -ko ~ -kö. Monikon 1. persoonan kaa- ~ kää- tunnuksinen imperatiivimuoto on arkaistinen, esim. Rukoilkaamme. Samassa tehtävässä käytetään verbin passiivimuotoa, esim. Juostaan! Imperatiivin 3. persoonaa ja passiivin imperatiivia sanotaan niiden erilaisen käytön vuoksi myös jussiiviksi. Sen tunnukset ovat -koon ~ -köön ja -koot ~ -kööt: tehköön, tehkööt, annettakoon.

Erikieliset vastineet

imperatiivos	Suomen romanikieli (kaalengo tšimb)
imperative	englanti (English)
imperatijve	eteläsaame (åarjelsaemien)
imperatiiv	koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
imperatijvva	luulajansaame (julevsámegiella)
imperativ	norja (norsk)
imperatiiva	pohjoissaame (davvisámegiella)
imperativ	ruotsi (svenska)

Lähikäsitteet

indikatiivi (vieruskäsite)
jussiivi (vieruskäsite)
konditionaali (vieruskäsite)
modus (yläkäsite)
potentiaali (vieruskäsite)
subjunktiivi (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

ELL, VISK2008

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kielitiede:imperatiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:imperatiivi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →