Oikeustiede:sijoittautumisoikeus
sijoittautumisoikeus
| sijoittautumisoikeus |
Sijoittautumisoikeudella on läheinen yhteys palveluiden tarjoamisen vapauteen. Sijoittautumisoikeudesta säädetään SEUT 49–55 artikloissa. SEUT 49 artiklan mukaan rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kansalaisen vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle ovat kiellettyjä. Samoin kiellettyjä rajoituksia ovat ne, jotka estävät jäsenvaltion alueella sijoittautuneita jäsenvaltion kansalaisia perustamasta kauppaedustajan liikkeitä, sivuliikkeitä tai tyräryhtiöitä. Sijoittautumisoikeus käsittää oikeuden ryhtyä harjoittamaan itsenäistä ammattia sekä oikeuden perustaa ja johtaa yrityksiä niillä edellytyksillä, jotka sijoittautumisvaltion lainsäädännön mukaan koskevat sen kansalaisia.
Sijoittautumisoikeus eroaa palveluiden tarjoamisen vapaudesta siten, että toiminta toisessa jäsenvaltiossa on pysyvämpää. Tällöin palvelujen tarjoajalla tulee olla pysyvä tukipaikka toisessa jäsenvaltiossa ja tämän vuoksi ammatinharjoittajaan sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä.
Vapaan sijoittautumisoikeuden tavoitteena on edistää itsenäisten ammatinharjoittajien vapaata liikkuvuutta sallimalla toisen jäsenvaltion kansalaisten sijoittautua ammatinharjoittajana uuteen jäsenvaltioon samoilla ehdoilla kuin sen omat kansalaiset.
Sijoittautumisoikeutta voidaan rajoittaa tietyin edellytyksin sisämarkkinoiden perusvapauksien rajoitusperusteiden, kuten oikeuttamisperusteiden tai pakottavien vaatimusten nojalla.Kirjoittajat: Sirja-Leena Penttinen ja Kim Talus
Lähikäsitteet
- henkilöiden vapaa liikkuvuus
- oikeuttamisperusteet
- pakottavat vaatimukset
- palveluiden vapaa liikkuvuus
- pääoman vapaa liikkuvuus
- sisämarkkinat
- sisämarkkinoiden perusvapauksien rajoitusperusteet
- tavaroiden vapaa liikkuvuus
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.4.2024: Oikeustiede:sijoittautumisoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:sijoittautumisoikeus.)
