Oikeustiede:takaisinsaanti
takaisinsaantiinsolvenssioikeus
takaisinsaanti |
Velkojien maksunsaantioikeuksia suojataan järjestelmällä, jossa aiemmin velalliselta suorituksen, luovutuksen tai muun etuuden saanut velkoja voidaan määrätä palauttamaan saamansa varat ja näin ennallistetaan muita velkojia loukkaava toimi. Tarkoitus on tasata velkojien välistä maksunsaantikilpailua ja hillitä velkojien keskinäistä kilpajuoksua. Menettelystä säädetään takaisinsaantilaissa, mutta myös muissa insolvenssilaeissa on takaisinsaantisäännöksiä. Ääritapauksessa yhden velkojan suosiminen maksukyvyttömyystilanteessa saattaa täyttää myös rikoksen tunnusmerkistön.
Takaisinsaantiperusteet jaotellaan yleiseen takaisinsaantiperusteeseen ja erityisiin perusteisiin. Yleinen peruste koskee kaikenlaisia oikeustoimia, ja siinä on pitkä takaisinsaantiaika. Läheisten välisissä toimissa ei ole takaisinsaantiaikaa lainkaan. Yleinen takaisinsaantiperuste edellyttää toimen vahingollisuutta ja sopimattomuutta muiden velkojien kannalta, velallisen maksukyvyttömyyttä ja toimen toisena osapuolena olleen tietoisuutta velallisen heikosta taloudellisesta tilanteesta ja toimen sopimattomuudesta. Erityiset takaisinsaantiperusteet ovat toimikohtaisia siten, että takaisinsaantilaissa kuvataan tietty toimi, kuten lahjoitus tai velan maksaminen epätavallisin maksuvälinein, ja takaisinsaantiaika vaihtelee eri toimissa.
Niin sanottu kriittinen aika tarkoittaa ajanjaksoa, jonka aikana tehdyt oikeustoimet voivat perääntyä. Kriittinen aika lasketaan laissa säädetystä määräpäivästä taaksepäin. Esimerkiksi konkurssissa määräpäivä on päivä, jona konkurssihakemus tehtiin tuomioistuimelle. Useissa tapauksissa velallisen ja sivullisen läheissuhde pidentää kriittistä aikaa. Jos kyseessä on esimerkiksi lahja, se peräytyy, jos se on tehty myöhemmin kuin vuosi ennen määräpäivää tai, jos kyseessä on läheiselle annettu lahja, kolme vuotta ennen määräpäivää. Takaisinsaantikanne on nostettava laissa säädetyssä määräajassa, konkurssin tilanteessa vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta tai kolmessa kuukaudessa takaisinsaantiperusteen havaitsemisesta. Konkurssissa kanneoikeus on pesänhoitajalla ja konkurssivalvonnan suorittaneella konkurssivelkojalla. Ulosotossa kanneoikeus on ulosoton hakijalla, ei ulosottomiehellä.
Yleistäytäntöönpanoon (konkurssi, velkajärjestely ja yrityssaneeraus) muiden velkojien oikeuksia loukkaava toimi peräytyy kokonaisuudessaan, ulosottoon puolestaan siihen määrään, joka vastaa ulosoton hakijana olevan velkojan saatavaa.
EU:n maksukyvyttömyysasetus koskee myös takaisinsaantikanteita ja muita maksukyvyttömyysmenettelyn liitännäiskanteita.
Insolvenssioikeuden ohella takaisinsaanti-termi esiintyy oikeuskielessä myös toisessa yhteydessä: takaisinsaanti on (valituksen sijasta) ainoa laillinen muutoksenhakukeino yksipuolista tuomiota vastaan.
Käytetyt lähteet: Laki takaisinsaannista konkurssipesään 758/1991, EU:n maksukyvyttömyysasetus (EU) 2015/848Kirjoittaja: Tuula Linna
Lähikäsitteet
- konkurssi
- konkurssivalvonta
- konkurssivelkoja
- pesänhoitaja
- ulosmittaus
- yksityishenkilön velkajärjestely
- yrityssaneeraus
Käytetyt lähteet
HE102/1990, TuomistoJ2012, HupliT2006
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:takaisinsaanti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:takaisinsaanti.)