voimankäyttö kansainvälisissä suhteissa


voimankäyttö kansainvälisissä suhteissa

Määritelmä Sodan, hyökkäyksen, asevoiman taikka muun voimatoimen kohdistaminen toiseen valtioon tai sen osaan. Voimankäyttö ja sillä uhkaaminen on kokonaisuudessaan kielletty YK:n peruskirjassa eräin rajatuin poikkeuksin.

Selite

Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 2 artiklan 4 kappaleen mukaan YK:n jäsenmaiden "on pidättäydyttävä kansainvälisissä suhteissaan väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan tai menettelemällä muulla tavalla, joka on ristiriidassa Yhdistyneiden kansakuntien päämäärien kanssa". Tästä ns. voimankäytön kiellon periaatteesta on kaksi merkittävää poikkeusta. Peruskirjan 51 artiklassa vahvistetaan kaikkien valtioiden "luonnollinen oikeus" itsepuolustukseen yksin tai yhdessä muiden valtioiden kanssa. Peruskirjan 39 ja 42 artiklat valtuuttavat Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston määräämään kollektiivisista sotilaallisista toimista, milloin on tapahtunut hyökkäysteko tai kansainvälinen rauha on muutoin uhattuna tai rikkoutunut. Lisäksi kyseeseen saattavat tulla alueellisten järjestöjen ja kansainvälisten järjestelmien pakkotoimet, joihin on saatu turvallisuusneuvoston lupa.

Usein on esitetty, että nk. humanitaarinen interventio jäisi voimankäytön kiellon ulkopuolelle. Valtiot ovatkin taajaan perustelleet voimankäyttöä humanitaarisiin syihin nojaten. On kuitenkin vaikea hyväksyä yksittäisen valtion itsenäisesti suorittamaa voimankäyttöä humanitaariseksi interventioksi. Aseellisen humanitaarisen intervention tulisi tapahtua ainoastaan YK:n turvallisuusneuvoston peruskirjan VII luvun mukaisesti tekemän päätöksen nojalla. Viime vuosina humanitaarisen intervention rinnalle on kehitetty myös yleisluontoisempi oppi suojeluvastuusta, jonka perusteella kansainvälisellä yhteisöllä olisi velvollisuus suojella valtioiden kansalaisia vakavilta ihmisoikeusloukkauksilta ja levottomuuksilta silloin, kun asianomainen valtio osoittautuu kyvyttömäksi tai haluttomaksi heitä suojelemaan. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole yhteisymmärrystä siitä, voidaanko suojeluvastuulla oikeuttaa voimankäyttöä kansainvälisissä suhteissa silloin, kun käsillä ei ole turvallisuusneuvoston antamaa peruskirjan VII luvun mukaista valtuutusta.

Termi sota ei sellaisenaan enää YK:n aikakaudella ole sisältänyt sellaista kaikenkattavaa kansainvälisoikeudellista käsitettä, jonka soveltuuvudesta valtioiden oikeudet ja velvollisuudet olisivat riippuvaisia. Sen sijaan voimankäyttötilanteita kansainvälisissä suhteissa punnitaan ja määritellään nykyään tyypillisesti aseellisten selkkausten ('armed conflict'), kriisinhallinnan, kollektiivisen turvallisuuden, rauhanturvatoiminnan ja kansainvälisen terrorismin kaltaisten, 'sodan' ja 'rauhan' rajat ylittävien käsitteistöjen kautta.

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittajat: Martti Koskenniemi ja Ville Kari

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

CortenO2014, DinsteinY2012, GrayC2008, KoskenniemiM2002, NeffSC2005, OrfordA2011b, WellerM&al2015, Simma&al(toim.)2012

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:voimankäyttö kansainvälisissä suhteissa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:voimankäyttö kansainvälisissä suhteissa.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →