itsepuolustus kansainvälisessä oikeudessa


itsepuolustus kansainvälisessä oikeudessa

Määritelmä valtioille YK:n peruskirjassa vahvistettu oikeus käyttää asevoimaa puolustaakseen olemassaoloaan ja alueellista koskemattomuuttaan. Muodostaa poikkeuksen voimankäytön kiellosta, joka on kansainvälisen oikeuden pääsääntö.

Selite

Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51 artikla vahvistaa kansainväliseen tapaoikeuteenkin perustuvan valtion oikeuden asevoiman käyttöön itsepuolustustarkoituksessa toista valtiota vastaan. Itsepuolustukseen voidaan käydä yksin tai yhdessä muiden valtioiden kanssa. Yhteinen itsepuolustus voi perustua ennalta tehtyyn sopimukseen, sopimukseen hyökkäysteon tapahduttua tai YK:n turvallisuusneuvoston suositukseen auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta valtiota. Sitä vastoin valtio ei voi omasta aloitteestaan ryhtyä avustamaan toista valtiota, vaan yhteiseen itsepuolustukseen osallistuminen edellyttää aina hyökkäyksen kohteeksi joutuneen valtion nimenomaista avunpyyntöä. Itsepuolustusoikeuden käyttöä rajoittaa aina suhteellisuusperiaate: asevoiman käyttö on sallittu vain hyökkäyksen takaisin lyömiseksi ja välittömän aseellisen uhan poistamiseksi – ei esimerkiksi hyökkääjävaltion tuhoamiseksi.

Itsepuolustusoikeuden käyttö edellyttää, että valtio on joutunut aseellisen hyökkäysteon kohteeksi tai että välittömän ja laajamittaisen aseellisen hyökkäyksen uhka on niin suuri, ettei kohtuudella voi edellyttää valtion odottavan sen toteutumista. Niin sanottuun ennakoivaan itsepuolustukseen on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti. Valtiot ovat toisinaan vedonneet itsepuolustusoikeuteen perustellakseen aseellisia toimiaan esim. iskeäkseen toisen valtion alueelta operoiviin kapinoitsijoihin tai terroristeihin taikka oman maan kansalaisten suojelemiseksi. YK:n yleiskokous on useimmiten tuominnut nämä operaatiot. Toisaalta ei liene realistista edellyttää valtion pidättyvän asevoiman käytöstä esimerkiksi ydinkärjin varustettuja ohjuksia vastaan siihen asti, kunnes fyysinen rajanylitys on jo tapahtunut (jolloin torjuntaiskuun ei ehkä enää kyetä). Kansainvälinen tuomioistuin on jättänyt kysymyksen ydinaseiden käytön laillisuudesta äärimmäisessä itsepuolustustilanteessa avoimeksi (ns. 'ydinpelote'. Ks. ICJ Reports 1996).

Yksittäisen valtion oikeus itsepuolustukseen on myös pidettävä erillään YK:n peruskirjan 42 artiklaan perustuvasta asevoiman käytöstä turvallisuusneuvoston päätöksen pohjalta kansainvälisen rauhan ja kollektiivisen turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Laillisen itsepuolustuksen vastakohta on laiton hyökkäysteko ('aggression'). Hyökkäysteon määritelmään luetaan myös mm aseellisten ryhmien lähettäminen toiseen maahan.

Lisätiedot
Kirjoittajat: Martti Koskenniemi ja Ville Kari

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

BowettD1958, BrownlieI1963, DinsteinY2012

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:itsepuolustus kansainvälisessä oikeudessa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:itsepuolustus kansainvälisessä oikeudessa.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →