perustuslakiin pohjautuva asetuksenantovalta

Määritelmä tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa säädetyn valtuutuksen (lainsäädäntövallan delegointi) nojalla, joskin tärkein asetuksenantaja laajimmin toimivaltuuksin on valtioneuvosto

Selite

Vuoden 1919 hallitusmuodon mukaan asetuksenantaja oli tasavallan presidentti. Vuoden 2000 perustuslakiuudistuksessa presidentin lisäksi asetuksen antajiksi säädetään valtioneuvosto ja ministeriö (PeL 80 §). Vuoden 2012 perustuslain tarkistuksen jälkeen tasavallan presidentti ei enää anna valtiosopimusten voimaansaattamisessa käytettäviä voimaansaattamisasetuksia, koska tämä toimivaltuus siirrettiin valtioneuvostolle. Tasavallan presidentti voidaan valtuuttaa tavallisella lailla antamaan asetuksia.

Jos lakiin ei ole - vastoin säädösvalmisteluohjeita - otettu mainintaa siitä, kuka antaa asetuksen, antajaksi päätellään valtioneuvosto.

Perustuslakiin pohjautuvaa asetuksenantovaltaa muistuttaa perustuslaissa mainituille itsehallinnollisille yksiköille ja niiden toimielimille (mm. Ahvenanmaan maakuntapäivät ja maakuntahallitus, evankelis-luterilainen kirkko, kunnat ja yliopistot) kuuluva itsehallinnollinen säädösvalta.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Ilkka Saraviita

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.4.2024: Oikeustiede:perustuslakiin pohjautuva asetuksenantovalta. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:perustuslakiin pohjautuva asetuksenantovalta.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →