kansainvälinen oikeus


kansainvälinen oikeus
kansainvälinen julkisoikeus

Määritelmä valtioiden ja muiden kansainvälisen oikeuden subjektien välisiä suhteita sääntelevien oikeusnormien ja oikeudellisten käytäntöjen kokonaisuus sekä sitä koskeva oikeudenala

Selite

Kansainvälinen oikeus eli kansainvälinen julkisoikeus ('folkrätt', '[public] international law', 'droit international [public]', 'Völkerrecht') on valtioiden ja muiden kansainvälisen oikeuden subjektien välisiä suhteita sääntelevien oikeusnormien ja oikeudellisten käytäntöjen kokonaisuus. Kansainvälisen oikeuden normit voivat joko olla yleismaailmallisesti velvoittavia tai perustua kahden tai useamman valtion välillä tehtyyn valtiosopimukseen tai näiden omaksumaan, velvoittavaksi muodostuneeseen käytäntöön (ks. kansainvälisen oikeuden lähteet). Perinteisiä kansainvälisen oikeuden osa-alueita ovat muun muassa valtiosopimusoikeus, kansainvälinen merioikeus, ilmailu- ja avaruusoikeus, ihmisoikeudet ja niiden suojelu, humanitaarinen oikeus ja sodan oikeussäännöt, diplomaattioikeus, voimankäyttöä kansainvälisissä suhteissa koskeva oikeus, kansainväinen ympäristöoikeus, kansainvälinen rikosoikeus, kansainvälinen kauppaoikeus ja WTO-oikeus, kansainvälinen investointioikeus, pakolais- ja siirtolaisoikeus, kansainvälistä kehitysyhteistyötä koskeva oikeus, kansainvälisten järjestöjen kuten Yhdistyneiden kansakuntien toimintaa koskeva oikeus sekä kansainvälisten ja ylikansallisten tuomioistuinten sekä muiden riidanratkaisumekanismien toimintaa koskeva kansainvälinen prosessioikeus.

Varsinainen kansainvälinen oikeus tavataan erottaa ns. kansainvälisestä yksityisoikeudesta, joka koskee luonnollisten henkilöiden ja yksityisoikeudellisten oikeushenkilöiden välisiä, valtiorajat ylittäviä oikeussuhteita. Nimestään huolimatta kansainvälinen yksityisoikeus koostuu olennaisesti kansallisen oikeuden normeista, jotka koskevat viranomaisten yleistoimivaltaa (eli toimivaltaa kansainvälisluonteisissa tapauksissa) ja tällaisissa tapauksissa sovellettavaa lakia (lainvalintaa). Näin ollen esimerkiksi Suomen oikeusjärjestykseen kuuluu valtion oma kansainvälisen yksityisoikeuden oikeussääntöjen joukko. Käytännössä kansainvälinen julkisoikeus ja kansainvälinen yksityisoikeus kietoutuvat silti läheisesti toisiinsa: nykyisin yhä useammat yleistoimivalta- ja lainvalintasäännöt ovat samansisältöisinä voimassa lukuisissa valtioissa kansainvälisjulkisoikeudellisesti sitovien valtiosopimusten tai konventioiden nojalla.

Myös Euroopan unionin oikeus ja muu eurooppaoikeus perustuu viime kädessä pohjimmiltaan kansainväliseen oikeuteen, sillä niiden perimmäiset instituutiot samoin kuin koko oikeudenalan velvoittavuus pohjautuvat monenkeskisiin eurooppalaisiin valtiosopimuksiin. Käytännössä kuitenkin katsotaan yleisesti, että eurooppaoikeuden sisäinen normisto on eriytynyt omaksi oikeusjärjestyksekseen, ja lainopillisesti sitä tarkastellaan omana erillisenä oikeudenalanaan. Silti eurooppaoikeuden instituutioiden toimivallan perusteita ja ulkosuhteita sääntelevä normisto on tarkalleen ottaen olennaisesti edelleen kansainvälisoikeudellista.

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittajat: Martti Koskenniemi ja Ville Kari

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

CrawfordJ2012, Crawford&Koskenniemi(toim.)2012, HakapääK2010, HannikainenL2014, KlabbersJ2017, KoskenniemiM2005, KoskenniemiM2001, KoskenniemiM2011, Koskenniemi&Kari2018, Orford&Hoffman(toim.)2016, ShawM2014, NguyenQD&al2009

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:kansainvälinen oikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kansainvälinen oikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →