Oikeustiede:kansainvälinen merioikeus
kansainvälinen merioikeus
| kansainvälinen merioikeus |
Kansainvälinen merioikeus sääntelee oikeusasemaltaan erilaisten merivyöhykkeiden rajaamista sekä merialueiden käyttöä. Merten käytön sääntely koskee muun muassa merenkulkua, kalastusta, merenpohjan luonnonvarojen hyväksikäyttöä, meriympäristön suojelua ja meritieteellisen tutkimuksen harjoittamista. Kansainvälinen merioikeus vaikuttaa myös merialueiden sotilaskäyttöön. Samoin siihen liittyy määräyksiä merialueita ja niiden käyttöä koskevien erimielisyyksien rauhanomaisesta ratkaisemisesta. Aiemmin kansainvälinen merioikeus perustui lähinnä kansainväliseen tapaoikeuteen. Vuonna 1958 laadittiin Yhdistyneiden kansakuntien piirissä ensimmäiset laajat merioikeusyleissopimukset (SopS 6-7/1965 ja 6/1969). Niitä korvaamaan hyväksyttiin vuonna 1982 uusi merioikeusyleissopimus (SopS 49-50/1996). Tämä sopimus tuli voimaan kansainvälisesti 16.11.1994 ja Suomen osalta 21.7.1996. Sopimusta täydennettiin vuonna 1994 lisäsopimuksella, joka koskee kansainvälisen merenpohja-alueen eli syvänmerenpohjan hallintoa järjestävien alkuperäisten määräysten soveltamista (SopS 49-50/1996; voimaan 28.7.1996). Varsinkin merenkulusta, kalastuksesta ja meriympäristön suojelusta on tehty myös lukuisia erillisiä valtiosopimuksia.
Kansainvälinen merioikeus (havsrätt, law of the sea) on oikeudenalana pidettävä erossa yksityisoikeuden piiriin kuuluvasta valtionsisäisestä merioikeudesta (sjörätt, maritime law).Kirjoittajat: Kari Hakapää ja Lotta Viikari
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HakapääK1988, HakapääK2010, s. 374-430, TanakaJ2015, s. 3-38
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:kansainvälinen merioikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kansainvälinen merioikeus.)