kerronta

(suositeltu)

Määritelmä tapahtumasarjan (tarinan) esittäminen

Selite

Kertomustutkimuksessa kerronta on tarinan ohella kertomuksen olennainen osatekijä. Kun tarina määritellään kronologiseksi tapahtumasarjaksi, kerronta on tämän tapahtumasarjan esittämistä. Tarina voidaan kertoa suullisesti, kirjallisesti, kuvallisesti tai muilla keinoilla. Kerronnassa voidaan poiketa tarinan kronologiasta esimerkiksi käyttämällä takaumia ja ennakointeja. Tarina voidaan esittää jonkin henkilöhahmon (tai muun toimijankaltaisen olennon) kertomana, jolloin puhutaan kertojasta; ajatus kertojasta on toisaalta lukutapa, joka juontaa juurensa suulliseen kertomusperinteeseen.

1900-luvun jälkipuolella kehittyneessä kertomusteoriassa on eritelty tarkasti erilaisia kerronnan keinoja. Genetten narratologista järjestelmää seuraten kerronnan osatekijöitä ovat tempus, persoona ja modus. Tempuksen alla käsitellään kerronnan ajan suhdetta tarinan aikaan (ajallinen etäisyys kerrontahetken ja tapahtumien välillä; tapahtumien järjestys, kesto ja frekvenssi kerronnassa ja tarinassa). Persoonan alla käsitellään kerronnan subjektiivisuutta ja kerrontatyyppejä sen mukaan, kuka kertoo ja kenestä kerrotaan (ks. kertoja; epäluotettava kertoja). Moduksen alla käsitellään kerronnan etäisyyttä tapahtumiin (esim. klassinen epäsuoran ja suoran esityksen erottelu välimuotoineen) ja kerronnan rajaamista (fokalisointi).

Erikieliset vastineet

narration

englanti (English)

Lähikäsitteet

kertomus (yläkäsite)
tarina (vieruskäsite)

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:kerronta. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kerronta.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →