Kirjallisuudentutkimus:suora esitys

    Tieteen termipankista

    suora esitys

    suora esitys
    Määritelmä puheen esittäminen kaunokirjallisuudessa
    Selite

    Suora esitys merkitään kirjallisuudessa yleensä lainausmerkein tai muilla puheenkaltaisuutta lisäävillä representaatiotavoilla, kuten esimerkiksi lisäämällä tekstiin viittauksia puhetilanteeseen ja puhekielisiä ilmauksia.

    Suora esitys on kirjallinen konventio, jolla pyritään luomaan illuusio kielellisen ilmaisun välittömyydestä. Kirjallisuudentutkija Laura Karttunen toteaa: "Kun lukija näkee lainausmerkit, hän olettaa, että henkilön puhe on esitetty sellaisena kuin se fiktiivisessä maailmassa puhuttiin. Suora esitys kantaa siten niin arkikielessä kuin fiktiossakin dokumentaarisuuden ja väärentämättömyyden viittaa, ikään kuin fiktiivinen maailma avautuisi siinä itsestään, ilman välittäjää (...). Tämän yleisen näkemyksen mukaan romaaneissa henkilöiden vuorosanat ja kehonkieli tulevat lukijan tietoon ilman että ne suodattuisivat kertojan tai henkilön tietoisuuden läpi, joten niiden avulla lukija näkee epäluotettavan havaitsijan ohi."[1]
    Lisätiedot Ks. myös suora esitys kielitieteessä

    Erikieliset vastineet

    direct discourseenglanti (English)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    KarttunenL2010

    Alaviitteet

    1. Lähde:KarttunenL2010

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:suora esitys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:suora esitys.)