| | Määritelmä | Selite |
|---|
| aaltoteoria | teoria kielten sukulaisuussuhteesta, jossa kielimuutokset leviävät kieliyhteisöstä toiseen aaltomaisin sysäyksin eikä oksamaisten haarautumien (sukupuuteoria) tavoin | Aaltomallin mukaan varhaisissa kielimuodoissa on ollut kielensisäistä vaihtelua samalla tavalla kuin nykykielissäkin. Teorian mukaan kielten sukulaisuussuhde ei ole sukupuuteorian tapaan suoraviivainen. Sen sijaan aaltomallissa korostuu kielten varhaisempien kehitysvaiheiden rinnakkaisuus ja kielten uusien piirteiden leviäminen aaltomaisesti alkuperäiseltä alueeltaan laajenevaan joukkoon eri murteita. |
| abduktiivinen muutos | kielellinen muutos, joka tapahtuu abduktiivisen päättelyn tuloksena | |
| ablaut |
- indoeurooppalaiseen kantakieleen rekonstruoitava juurimorfeemien vokaalivaihtelu, jossa kantakielen foneemit *e, *o, *ē ja *ō vaihtelevat morfofonologisesti sekä keskenään että kadon, *Ø, kanssa
- sellainen vokaali- tai vartalovaihtelu, joka myöhemmässä kielimuodossa pohjautuu indoeurooppalaisen kantakielen alkuperäiseen ablaut-ilmiöön
| |
| adaptaatioteoria | Alfred Ludwigin 1873 esittämä teoria, jonka mukaan suffikseilla vartaloihin liittyessään olisi ollut vain deiktinen, viittaava funktio ja niille vasta myöhemmin olisi kehittynyt johtimien ja taivutuspäätteiden funktioita | |
| adstraatti | maantieteellisesti mutta ei välttämättä geneettisesti läheisten kielten vaikutus toisiinsa | |
| agglutinaatioteoria | Franz Boppin (1791—1867) kehittämä teoria, jonka mukaan lauseessa usein rinnakkain joutuvat sanat voivat yhdistyä eli agglutinoitua yhdyssanaksi tai johtimelliseksi sanaksi | |
| alkuperäiskansakieli | jonkin alueen ensimmäisiksi asukkaiksi oletetun etnisen ryhmän, kansan tai heimon jälkeläisten eli alkuperäiskansan puhuma kieli, joka toimii tämän yhteisön etnistä identiteettiä luovana keskeisenä tekijänä | Alkuperäis(kansan) kieliä ovat esimerkiksi saamelaiskielet, joita puhuvat arktisen alueen alkuperäiskansaksi tunnustetut saamelaiset. Seurujärvi-Kari (2012) käytää termiä alkuperäiskansakieli. |
| apotonia | kvalitatiivinen apofonia | |
| areaalilingvistiikka | | |
| areaalinen luokittelu | kielien ryhmittely niiden puhuma-alueiden sijainnin mukaan | Esim. Balkanin, Euroopan ja Euraasian kielet.
Areaalista luokittelua tehdään yleensä nimenomaan siitä näkökulmasta, miten kielet ovat olleet kontaktissä keskenään. Helpoiten havaittavaa vaikutusta kielten välillä on sanojen ja sanontojen lainaaminen, kun taas toisen kielen vaikutus kielen kieliopilliseen rakenteeseen vaatii jo intensiivisempää ja pidempään jatkuvaa kontaktia.
Keskeisimmät kontaktikielten tyypit- adstraatti, substraatti ja superstraatti. |
| asendenttinen | historiallisessa tutkimuksessa takeneva tarkastelutapa: siirrytään uudemmasta kielimuodosta aikaisempiin | |
| contagion | | |
| darwinismi | | |
| deglutinaatio | diakronisesti väärin perustein suoritettu konstituenttijako | Esim. saks. gibis du > gibistu > gibst du, ra. (ma amie) > m’amie > ma mie. |
| desendenttinen | historiallisen kielitieteen tutkimus- tai esitystapa joka ottaa lähtökohdakseen aikaisemmat muodot pyrkien osoittamaan, miten ne ovat kehittyneet myöhemmiksi muodoiksi | |
| diakroninen kielentutkimus | kielen historiallisen kehityksen tutkimus; historiallinen kielentutkimus, joka kohdistuu ajallisesti peräkkäisiin ilmiöihin | |
| differentiaatio | | |
| eksoglossinen valtio | valtio joka on omaksunut viralliseksi kielekseen vieraan, maan rajojen sisäpuolella alun perin esiintymättömän kielen (J. Fishman) | Tämä ulkopuolinen kieli voi olla ainoana virallisena kielenä tai ulkopuolista kieltä käytetään alkuperäiskielen kanssa rinnakkain. |
| epigrafiikka | tieteenala, joka tutkii piirtokirjoituksia | |
| etymologia |
- sanan alkuperä
- sanojen alkuperän tutkimus
| Etymologia on oppi sanojen alkuperästä – siitä, miten sanat ovat syntyneet, miten niiden muodot ja merkitykset ovat muuttuneet ajan myötä ja mihin vanhempiin kieliin ja kielimuotoihin ne palautuvat. |
| etymologinen nativisaatio | lainasanojen äänteellinen mukauttaminen siten, että se perustuu kahden kielen välillä vallitseviin systemaattisiin etymologisiin äännevastaavuuksiin eikä suoraan, foneettisesti motivoituun äännesubstituutioon | |
| fylogeneettinen | | |
| fylum | | Hyvin etäisiin, laaja-alaisiin sukulaisuussuhteisiin perustuvista superkielikunnista käytetään kirjallisuudessa nimitystä fylum, jota vastaa suomessa biologiasta lainattu termi pääjakso. |
| glossaattori | kielispesialisti 3. ja 2. vuosisadalla eaa. Aleksandriassa | Glossaattorin tehtävänä oli valaista vaikeaselkoisia nimityksiä, murteellisuuksia ja runollisia sanontoja. |
| glottogoninen | kielen syntyä ja alkuperää koskeva | |
| glottokronologia | menetelmä, jolla pyritään sukukieliksi epäiltyjen kielien ns. perussanaston tilastollisen vertailun perusteella mittaamaan kielten sukulaisuuden etäisyyttä sekä päättelemään aika, joka on kulunut kielten haarautumisesta kantakielestään | Yhdysvaltalaisen tutkijan Morris Swadeshin 1900-luvun puolivälissä'"`UNIQ--ref-0000340A-QINU`"' kehittämä metodi. Keskeinen oletus on kielen perussanaston (ruumiinosien, elintoimintojen, sukulaisten ym. nimityksiä) konservatiivius, joka takaisi mittausten luotettavuuden ja eliminoisi lainautumisen aiheuttamat häiriöt. Perussanaston muuttumisnopeus oletetaan vakioksi. |
| glottologia | | Varsinkin Italiassa aikaisemmin termin lingvistiikka rinnakkaismuoto. Nykysyin glottologia tarkoittaa lähes yksinomaan vertailevaa kielitiedettä. |
| Grimmin laki | ryhmä äännelakeja, joiden perusteella tietyt konsonantit muuttuivat systemaattisesti indoeurooppalaisesta kantakielestä germaaniseen kantakieleen ja muihin indoeurooppalaisiin kieliin | Alkuperäiset soinnittomat klusiilit *p, *t, *k muuttuivat muutama sata vuotta eaa. muun muassa englannin soinnittomiksi f, th, h, alkuperäiset soinnilliset klusiilit *b, *d, *g muuttuivat soinnittomiksi p, t, k, ja alkuperäiset aspiroidut soinnilliset klusiilit bʰ, dʰ, gʰ menettivät aspiraationsa (> b, d, g). Grimmin laki selittää siten esimerkiksi sananalkuisen äännevastaavuuden engl. sanassa father ja lat. sanassa pater. (KarlssonF2004.) |
| haara | | |
| historiallinen fonetiikka | äänteellisten muutosten tutkiminen | |
| historiallinen fonologia | kielen äännejärjestelmän strukturaalisten muutosten tutkimus | |
| historiallinen kielentutkimus | | |
| historiallis-vertaileva kielentutkimus | | |
| historioiva kielioppi | kielioppi joka pyrkii esittämään tutkittavan kielen rakenteiden kehityshistorian | |
| homonyymien törmäys | tilanne, jossa kahta tavallisesti eri kontekstissa käytettyä homonyymia aletaan käyttää samassa kontekstissa, mikä estää yksiselitteisen ymmärtämisen | Esim. sm. kynsi 1) impf. verbistä kyntää, 2) impf. verbistä kynsiä, seuraus: 1) korvautunut muodolla kynti. |
| hybridi | sana tai ilmaus jonka osat ovat peräisin eri kielistä | Esim. auto+mobiili kreikasta + latinasta. |
| hypostaasi | sanan siirtyminen sanaluokasta toiseen merkityksen laajentuessa | |
| indoeurooppalainen kantakieli | kielimuoto, josta indoeurooppalaisten kielten katsotaan kehittyneen | |
| indoeuropeistiikka | indoeurooppalaisten kielten vertaileva tutkimus | |
| isolaatti | yhden kielen kielikunta | Kieli, jolle ei ole pystytty osoittamaan tunnettuja sukukieliä, esimerkiksi baski, japani ja Himalajan vuoristossa puhuttava burušaski. |
| itaalinen | latinan tytärkielineen ja kadonneine sisarkielineen muodostamaa kielihaaraa nimitetään itaaliseksi | |
| juuri | sukukielissä toisiaan vastaavien sanojen vanhimpien tunnettujen tai oletettujen asujen yhteinen osa, joka muiden ainesten erottamisen jälkeen jää jäljelle; lyhin perusvartalo, johon vertaileva etymologiointi pääsee | |
| kantakieli | rekonstruoitu varhainen kielimuoto, josta samaan kielikuntaan kuuluvat myöhemmät kielimuodot (tytärkielet) ovat kehittyneet | Historiallis-vertailevan kielitieteen apukäsite: sukukielten oletettu alkumuoto, esim. uralilainen tai indoeurooppalainen kantakieli. Kantakielen piirteet rekonstruoidaan historiallis-vertailevan kielitieteen menetelmien avulla. |
| kantamuoto | rekonstruktion perusteella päätelty kielen elementin varhaisin oletettu ilmiasu, johon tunnetut, kielessä ja sukukielessä esiintyvät muodot voidaan palauttaa | Esim. sm. *üje 'yö', *s'ave 'savi'. |
| kato | äänteen täydellinen katoaminen äänteenmuutoksen seurauksena | |
| kielensyntyprosessi | | |
| kielenvaihdos | | |
| kielialue | | |
| kielikunta | laajin mahdollinen sukukielten joukko | Kielikunnan muodostavat yhdessä kaikki sellaiset kielet, joiden voidaan katsoa polveutuvan samasta kantakielestä. Esim. uralilainen kielikunta, indoeurooppalainen kielikunta. |
| kieliliitto | | |
