omistajan oikeusaseman entiteetit

Määritelmä oikeusasema-analyysilla omistusoikeuden sisältö hajotetaan pienempiin omistajan oikeusaseman entiteetteihin eli momentteihin, ja näiden entistä täsmällisempien alakäsitteiden avulla pyritään sitten muodostamaan luotettavampi kuva voimassa olevien normien sisällöstä

Selite

Oikeusjärjestys liittää erinäisiin asiantiloihin seuraamuksena, että henkilöllä ollut suojattu asema päättyy. Joihinkin toisiin seikastoihin on taas voimassa olevassa oikeudessa liitetty se seuraamus, että muulle henkilölle syntyy suojattu asema. Oikeusasema-analyysilla pyritään tuomaan esille näihin eri asiantiloihin liitettyjä oikeusvaikutuksia mahdollisimman totuudellisesti positiiviseen oikeuteen pitäytyen. Oikeusasema-analyysi liittyy analyyttiseen tutkimussuuntaukseen.

Aikaisemmin (subjektiivinen) varallisuusoikeus, kuten esimerkiksi omistusoikeus, käsitettiin yleensä jaottomaksi kokonaisuudeksi, jonka "siirtyminen" tapahtuu määrätyllä hetkellä ja määrättyjen edellytysten vallitessa. Nykyisin vallitsevasti katsotaan, ettei oikeusaseman lakkaamis- ja syntymistapahtuma eli siirtymisajankohta ole sillä tavoin määrähetkeen kytketty, että molempien vaiheiden olisi välttämättä tapahduttava täsmällisesti samanaikaisesti.

Oikeusjärjestelmämme tuntee monentyyppisiä välitilailmiöitä: normaaliin omistajanvaihdokseen liittyvä välitila, omistuksenpidätysehdon aiheuttama erityisperusteinen välitila ja perillisen oikeusaseman vaiheittainen kehittyminen perittävän kuoltua. Oikeussuhteen muutosta koskevan välitilailmiön tutkimuksessa pyritään nykyisin selvittämään, miten muutosprosessi tapahtuu ja millainen vaikutus kullakin kehitysvaiheella on tarkasteltavan henkilön oikeusaseman kehityksessä. Tämä merkitsee, että ilmiö hajotetaan ensin alkutekijöihinsä ja sen jälkeen tutkitaan eri vaiheiden vaikutuksia.

Tarkasteltavan henkilön, kuten omistajan tai vuokramiehen taikka perillisen tai testamentinsaajan, oikeusaseman kehitystä tutkittaessa on tarkoituksenmukaista tarkastella oikeusasemaa eri henkilösuhteiden kannalta. Henkilötahoerittely liittyy läheisesti oikeussuojakysymykseen. Erilaisten henkilösuhteiden itsenäinen tarkastelu saa merkitystä erityisesti silloin, kun pyritään selvittämään, millä tavoin tietty henkilö on oikeusasemansa eri kehitysvaiheissa suojattu muita henkilöitä kohtaan.

Omistajanvaihdoksessa kysymykseen tulevia erilaisia henkilösuhteita tarkastellaan nykyisin vakiintuneesti erikseen staattisessa ja dynaamisessa vaiheessa. Oikeuden ollessa määrätyssä omistuspiirissä staattisessa vaiheessa tulee kysymykseen suoja omistajan käyttövapauden estämistä ja häiritsemistä vastaan eli ns. staattinen suoja kaikki henkilöt käsittävää ns. yleistä sivullistahoa kohtaan. Dynaamisessa vaiheessa eli oikeussuhteen muutoksessa tulee puolestaan esille oikeuksien dynamiikalle ominainen suojamuoto, ns. dynaaminen suoja. Tässä tapauksessa kyse on oikeuksien kollisiosta. Nämä kollisiotapaukset määräytyvät sen mukaan, millainen keskinäinen suhde on niillä henkilöillä, joiden oikeudet joutuvat keskenään kollisioon. Dynaamisen suojan osalta kysymys on oikeusperusteen sitovuudesta erilaisissa henkilösuhteissa. Sivullistaho on tällöin hajotettava etenevään ja takautuvaan sivullissuhteeseen.

Aiempi henkilösuhteiden kahtiajako suojaan inter partes ja suojaan inter omnes on siten korvattu nelijaolla: 1) asianosassuhde, 2) etenevä sivullissuhde, 3) takautuva sivullissuhde ja 4) yleinen sivullissuhde.

Analyyttisessä suuntauksessa omistusoikeus on ymmärretty määrätyntyyppisen oikeusaseman eri momenttien yhteisnimitykseksi. Zittingin mukaan normaalisti kehittynyt omistusoikeus tarkoittaa sitä, että henkilöllä on omistajan primääri- eli hallintaoikeus, omistajan eri kompetenssimuodot, kuten luovutus-, reaaliluotto-, henkilöluotto-, testamenttaus-, erityisen oikeuden perustamis- ym. kompetenssi ja että hänen oikeusasemansa on dynaamisesti suojattu määrätyissä henkilösuhteissa. Omistajan oikeusasemaan liittyviä alakäsitteitä ovat tässä jäsennystavassa siten (i) omistajanhallinta, (ii) omistajan kompetenssi ja (iii) tietynasteinen dynaaminen suoja. Toisin sanoen normaalisti kehittynyt omistusoikeus on määritelmällisesti jäsennetty niin, että omistusoikeuteen kuuluu myös tietynasteinen dynaaminen suoja. Tällainen jäsennystapa ei ole ainoa eikä siten myöskään välttämätön. Päinvastoin uudemmassa oikeuskirjallisuudessa omistusoikeuden oikeusaseman entiteettejä on määritelmällisesti jäsennetty myös muilla tavoilla. Kun omistusoikeutta tarkastellaan staattisessa vaiheessa omistajanhallinta eli omistajan primäärioikeus nousee keskiöön.

Työvälineinä ja samalla myös varsinaisina tutkimusobjekteina oikeusasema-analyysissa ovat edellä mainitut omistajan oikeusaseman eri momentit. Oikeusasema-analyysi tarjoaa yhden keinon kuvata määrätyntyyppisiä ilmiöitä tarkemmin varallisuusoikeudessa. Niinpä voidaan systemaattisesti tarkastella erikseen omistajan hallintaoikeutta ja siihen liittyvää suojaa, omistajan kelpuutusmuotojen käyttöä ja näiden oikeusvaikutuksia sekä dynaamisen suojan saantia eri henkilösuhteissa.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Jarno Tepora

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

RossA1935, s. 34-38, ZittingS1950, s. 47-51 ja s. 101-119, AarnioA1967, s. 23-41, Kaisto&Tepora2012, s. 244-272

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.4.2024: Oikeustiede:omistajan oikeusaseman entiteetit. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:omistajan oikeusaseman entiteetit.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →