legaliteetti- ja opportuniteettiperiaate rikosprosessissa


legaliteetti- ja opportuniteettiperiaate rikosprosessissa

Määritelmä periaate kuvaa sitä, onko rikoksesta aina absoluuttinen esitutkinta- ja syyttämispakko vai saako poliisi ja syyttäjä rajoittaa esitutkintaa ja syytettä, vaikka rikosepäilyn tueksi on todennäköisiä syitä

Selite

Aikaisemmin rikosprosessi oli järjestetty useissa maissa siten, että toimivaltainen syyttäjä oli aina velvollinen nostamaan syytteen kaikista rikoksista, jotka olivat tulleet hänen tietoonsa. Vastaavasti poliisi oli velvollinen suorittamaan esitutkinnan aina, kun sen tietoon oli tullut rikos. Tätä kutsuttiin legaliteettiperiaatteeksi rikosprosessissa ja sen vastakohtaa opportuniteettiperiaatteeksi. Nimitykset ovat harhaanjohtavia. Parempi olisi puhua absoluuttisesta ja suhteellisesta syytepakosta.

Absoluuttinen syytepakko ei liene käytössä missään maassa. Eroja on sen sijaan siinä, millä tavalla syytepakon suhteellisuus ilmenee ja miten suuressa määrin syytepakko on suhteellista.

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Ari-Matti Nuutila

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HE58/2013vp, SOU2005:117

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:legaliteetti- ja opportuniteettiperiaate rikosprosessissa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:legaliteetti- ja opportuniteettiperiaate rikosprosessissa.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →