Oikeustiede:legaliteetti- ja opportuniteettiperiaate rikosprosessissa/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Periaate esitutkinnassa. Lähtökohtaisesti poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on tutkittava tietoonsa tullut rikos legaliteettiperiaatteen mukaisesti. Vaadittava näyttökynnys on varsin matala. Ennen esitutkinnan aloittamista on kuitenkin tarvittaessa selvitettävä, ylittyykö esitutkintakynnys erityisesti siitä syystä, että ketään ei aiheettomasti aseteta rikoksesta epäillyn asemaan.

Asianomistajarikoksen tutkinta aloitetaan pääsääntöisesti vain, jos asianomistaja vaatii rikokseen syyllistyneelle rangaistusta. Alle 15-vuotiaan tekemäksi epäiltyjen rikosten esitutkinta toteutetaan tarpeellisessa laajuudessa muun muassa lastensuojelun toimia varten ja menettämisseuraamusvaatimuksen mahdollistamiseksi.

Esitutkinta voidaan usein myös jättää toimittamatta ja lopettaa opportuniteettiperiaatteen mukaisesti. Esitutkintalain 3 luvun 9 §:n mukaan esitutkinta voidaan lopettaa tai sitä voidaan rajoittaa prosessiekonomisista syistä, jos rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja rikosta on pidettävä ilmeisen vähäisenä, eikä asianomistajalla ole asiassa vaatimuksia.

Syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä lopettaa tai rajoittaa esitutkinnan, jos hän tulisi jättämään asiassa seuraamusluontoisesti syytteen nostamatta. Lisäksi myös syyttäjä voi lopettaa tai rajoittaa esitutkinnan prosessiekonomisista syistä tai jos esitutkinnassa saatava näyttö jää varsin todennäköisesti puutteelliseksi.

Periaatteellisesti merkittävä uudistus tehtiin vuonna 2015, kun Suomessa otettiin käyttöön syyteneuvottelu. Siinä epäilty voi saada tunnustamalla jonkin rikoksensa rajattua esitutkintaa. Jos epäilty on tunnustamalla edistänyt yhden tai useamman epäillyn rikoksensa selvittämistä, syyttäjä voi prosessiekonomisista syistä ja tutkinnanjohtajan esityksestä määrätä, että esitutkintaa ei toimiteta kaikista rikoksista.

Periaate syyteharkinnassa. Syyttäjä saa oikeudenkäynnistä rikosasioista annetun lain 1 luvun 7 §:n mukaan jättää monessa tapauksessa syytteen nostamatta, jos epäillystä rikoksesta ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko, rikoksesta epäilty on alaikäinen ja rikoksesta ei ole odotettavissa yli kuuden kuukauden vankeusrangaistusta, epäillyn ja asianomistajan välillä on saavutettu sovinto, tai epäilty osallistuu sosiaali- ja terveydenhuollon vieroitushoitoon tai muihin tukitoimiin.

Lisäksi syyttäjä saa jättää syyttämättä prosessiekonomisista syistä rikoskokonaisuuden vähäisemmistä rikoksista, jos niistä tuomittava rangaistus ei olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään. Jos esitutkintaa on rajoitettu syyteneuvottelun perusteella, syyttäjä voi päättää jo syyteneuvottelun osana, että syytettä ei nosteta kaikista epäillyistä rikoksista. Syyttäjä voi samalla sitoutua vaatimaan rangaistusta lievennetyn rangaistusasteikon mukaisesti siitä rikoksesta, joka on tunnustettu. Silloin tekijälle saa tuomita enintään kaksi kolmannesta rikoksesta säädetystä enimmäisrangaistuksesta ja erityisistä syistä hänet voidaan tuomita vankeuden sijasta sakkoon.

Syyteneuvottelu. Syyteneuvottelulla halutaan tehostaa varsinkin laajojen ja talousrikosten käsittelyä. Resurssien säästö syntyy esitutkinnassa tutkintatoimenpiteiden vähentymisestä, tutkinta-ajan lyhentymisestä ja tutkinnan entistä paremmasta kohdentamisesta. Esitutkinnassa annettu tunnustus tehostaa myös myöhempää pääkäsittelyä, jossa näytön esittämisen tarve vähenee olennaisesti tai poistuu kokonaan.

Syyteneuvottelujärjestelmässä epäilty tai vastaaja saa tunnustamalla lievennystä rangaistukseensa. Neuvotella voidaan myös siitä, tekeekö syyttäjä osasta epäiltyjä rikoksia harkinnanvaraisen esitutkinnan rajoittamispäätöksen tai syyttämättäjättämispäätöksen. Lievennys kohdistuu aina vain tunnustajan omaan odotettavissa olevaan rangaistukseen, ei koskaan kanssavastaajan. Lievennyksen tulee myös aina perustua oman rikoksen tunnustamiseen. Rikoskumppanin käyttäytymisestä todistaminen ei oikeuta rangaistuksen huojentamiseen (ns. kruununtodistajajärjestelmä).

Liiketoimintakiellosta tai menettämisseuraamuksesta ei voi sopia, mutta syytteen muotoilu vaikuttaa olennaisesti niihin. Neuvotella ei voi myöskään asianomistajan vahingonkorvausvaatimuksesta, koska se kuuluu asianosaisille.

Plea bargain. Erityisesti USA:ssa on tavallista menettely, jossa epäilty voi saada täyden tai osittaisen syytesuojan joko tunnustamalla oman rikoksensa tai selvittämällä muiden osallisten osuuden rikokseen. Jälkimmäisestä käytetään Pohjoismaissa nimitystä kruununtodistaja. Myös Pohjoismaissa on käyty keskustelua kruununtodistajajärjestelmän käyttöön ottamisesta erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden, huumausainerikollisuuden ja järjestäytyneen talousrikollisuuden torjunnassa.

Oman rikoksen tunnustaminen voidaan ottaa huomioon esitutkinnassa ja syyteharkinnassa syyteneuvottelua koskevassa järjestyksessä, kun esitutkintaa rajataan, syyttäjä rajaa syytettään ja kun hän vaatii rangaistusta alennetulta asteikolta.

Lisäksi tuomioistuinmenettelyssä yksi rangaistuksen lieventämisperuste ja rangaistusasteikon lieventämisperuste on viranomaisvaivojen välttäminen siten, että epäilty ja syytetty selvittää oman rikoksensa. Lievennystä on perusteltu paitsi moraalisilla mutta ennen muuta prosessiekonomisilla syillä. Käytännössä tunnustus voi vaikuttaa siis joka tapauksessa |rangaistuksen määräämiseen omasta rikoksesta, vaikka syytemenettelyä ei olisi käytetty. Tunnustuksen merkitys rangaistuksen lieventämisperusteena on kuitenkin käytännössä ilmeisen vähäinen.

Toisen tekemän rikoksen ilmiantaminen tai viranomaisten avustaminen sen selvittämisessä sen sijaan on ollut vilkkaan keskustelun kohteena. Plea bargain vaarantaa syytettyjen kertomusten luotettavuutta todisteina, koska houkutus vääriin todistuksiin kanssasyytettyjä vastaan kasvaisi, jos sillä saisi alennusta omaan rangaistustuomioonsa. Edes syyteneuvottelussa syyttäjä ei käy kauppaa syytteen sisällöstä epäillyn kanssa. Asianomistajan etua ei voida ottaa syyteneuvottelussa kunnolla huomioon. Epäiltyjen yhdenvertainen käsittely voi vaarantua, jos vain yhdelle epäillylle tarjotaan rangaistuksen lieventämistä tai syytesuojaa todistamisesta toisia epäiltyjä vastaan.

Toisaalta plea bargain tehostaisi laajojen ja vaikeiden rikosasioiden käsittelyä. Tutkinta kohdentuisi alun alkaen oikein, tutkintatoimenpiteitä tarvittaisiin vähemmän ja esitutkintaan ja oikeudenkäyntiin kuluva aika lyhenisivät, mitkä kaikki seikat toimisivat sekä oikeudenhoidon että syylliseksi epäiltyjen eduksi. Joissakin tapauksissa plea bargain saattaisi estää syyteoikeuden vanhentumisen.

Tähän mennessä yhdessäkään Pohjoismaassa ei ole käytössä plea bargain. Jos olosuhteet muuttuvat radikaalisti eli jos selvittämättömien ja vanhentuneiden rikosten määrä kasvaa sekä tyytymättömyys oikeudenhoitoon romahtaa, asia voi tulla uudelleen harkittavaksi. Suuren yleisön käsitykset ovat tutkimusten mukaan olleet sen suuntaiset, että vakavimmissa rikoksissa plea bargain ei ole hyväksyttävä järjestelmä, mutta esimerkiksi organisoiduissa huumausaine- ja kätkemisrikoksissa sen käyttöä tulisi harkita.

Kirjoittaja: Ari-Matti Nuutila