lainhuudatus

Määritelmä lainhuudatus tarkoittaa kiinteistön omistusoikeuden saannon kirjaamista lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin ja tällä tavoin omistusoikeussaannon julkiseksi saattamista

Selite

Lainhuuto toteaa omistajanvaihdoksen mutta ei saa sitä aikaan. Lainhuudatusmenettelyssä ei materiaalisesti ratkaista, kenellä on omistusoikeus kiinteistöön, vaan kirjaus on tässä mielessä muodollinen merkintä rekisterissä, joka osoittaa saannon tapahtuneen. Kukaan ei voi tulla kiinteistön omistajaksi vain sen perusteella, että hänelle on myönnetty siihen lainhuuto. Omistuksen ratkaiseminen ei olisi myöskään luontevaa kirjaamismenettelyssä, jossa on säännönmukaisesti vain yksi asianosainen, hakija.

Maakaaren mukaan lainhuudatusasian ratkaisun estämättä kysymys omistusoikeudesta kiinteistöön ja saannon pätevyydestä saadaan tutkia oikeudenkäynnissä taikka kiinteistötoimituksessa sen mukaan, kuin siitä erikseen säädetään. Poikkeuksen muodostaa kuitenkin maakaaren säännös, jonka mukaan saantokirjan muotovirheeseen ei saa vedota sen jälkeen, kun saantokirjan perusteella on myönnetty lainhuuto. Lainhuuto siten korjaa muotovirheen aiheuttaman pätemättömyyden.

Lainhuuto ei ole myöskään kiinteistön omistamisen ja hallitsemisen edellytys. Kiinteistön laillisella saannolla saanut henkilö, joka ei ole (vielä) huudattanut saantoaan, on useimmissa suhteissa samassa asemassa kuin jos hän olisi asianmukaisesti saanut lainhuudon. Hän voi ilman lainhuutoakin myydä kiinteistön, luovuttaa sen vuokralle, verottaja kohtelee häntä kiinteistön omistajana, kiinteistö on ulosmitattavissa hänen veloistaan ja se kuuluu hänen konkurssivarallisuuteensa.

Omistaja, jolla ei ole lainhuutoa, ei voi kuitenkaan hakea kiinnitystä kiinteistöönsä eikä siten käyttää kiinteistöään sopimusperusteisen panttioikeuden kohteena.

Toisaalta lainhuudon hakeminen ja erityisesti sen saaminen vahvistaa jo tapahtunutta omistajanvaihdosta monissa suhteissa. Onkin syytä korostaa, että lainhuudolla joko yksin tai yhdessä muiden oikeustosiseikkojen kanssa on oikeudellista relevanssia sivullissuhteissa.

Lainhuuto muodostaa yleisesti ensi käden kriteerin kiinteistön omistussuhteita ratkaistaessa. Tämä on perusteltua, koska lainhuutojen tosiasiallinen luotettavuus on suuri. Niinpä henkilöä, jolla on lainhuuto kiinteistöön, pidetään yleensä kaikissa suhteissa kiinteistön "oikeana" omistajana, kunnes vastakohta näytetään. Lainhuudon katsotaan luovan omistajaolettaman.

Lainhuudatusvelvollisuus on asetettu yleiseksi saantotavasta ja henkilöstä riippumatta. Jokainen on velvollinen hakemaan kiinteistön taikka sen määräosan tai määräalan saannolleen lainhuudon. Määräalalle haetaan lainhuutoa jo ennen sen lohkomista ja siten riippumatta siitä, voidaanko määräala ylipäänsä lohkoa. Lainhuudatusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävät maakaaren mukaan seuraavat kiinteistöt: valtion metsämaa, pakkolunastusyksikkö, yleisiin tarpeisiin erotettu alue, erillinen vesijättö, yleinen vesialue ja yleinen alue.

Lainhuudatusoikeudesta voidaan puhua ns. selvennyslainhuudon yhteydessä, koska näissä tapauksissa ei ole varsinaista saantoa eikä siten myöskään mitään velvollisuutta hakea lainhuutoa. Esimerkiksi jakamattoman kuolinpesän osakkaat saavat yhteisesti hakea lainhuudon pesään kuuluvaan kiinteistöön.

Lainhuutoa on haettava 6 kuukauden aikana luovutuksen (kauppa, vaihto ja lahja) vahvistamisesta. Lainhuutoa on haettava normaalissa ajassa huolimatta siitä, että kiinteistön omistusoikeus siirtyy lykkäävän ehdon vuoksi ostajalle vasta myöhemmin tai kaupassa on purkava ehto taikka luovutus on tapahtunut perustettavan osakeyhtiön lukuun. Lainhuudatusvelvollisuus koskee myös kiinteistön saantoa, jonka perusteena on lainvoimainen ositus tai perinnönjako.

Vastikkeellisissa saannoissa tehokas uhka lainhuudatusvelvollisuuden täyttämiselle määräajassa on varainsiirtoveron korotus asteittain, enimmillään korotus on 100 %.

Lainhuutohakemus on esitettävä edellä mainitun lainhuudatusajan kuluessa kirjaamisviranomaiselle, joka on se maanmittaustoimisto, jonka toimialueella kiinteistö sijaitsee. Hakemus voidaan toimittaa kirjaamisviranomaiselle postitse, lähetin välityksellä, hakijan itsensä tai tämän asiamiehen tuomana tai sähköisenä viestinä.

Kirjaamisviranomaisella on laaja tutkimisvelvollisuus lainhuutoasioissa samoin kuin muissa kirjaamisasioissa. Tutkimisen tavoitteena on lisätä kirjaamisrekisterin tosiasiallista luotettavuutta. Kirjaamisasian ratkaisu, kuten lainhuudon myöntäminen, tehdään merkitsemällä se lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin tiedot ovat julkisia.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Jarno Tepora

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

NiemiM2012, s. 147-370, Tepora&al2010, s. 517-528, Jokela&al2010, s. 267-340

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.4.2024: Oikeustiede:lainhuudatus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:lainhuudatus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →