Oikeustiede:in dubio pro reo -sääntö
in dubio pro reo -sääntö
| in dubio pro reo -sääntö |
Rikosprosessin perusnormeihin kuuluu syyttömyysolettama, jonka mukaan rikoksesta epäiltyä on pidettävä syyttömänä kunnes hänen syyllisyytensä on lopullisesti vahvistettu oikeudenkäynnissä. Sitä lähellä on puolustuksen suosimisen periaate favor defensionis, mikä ennen muuta sisältää sen, että asian ollessa epäselvä se on asia ratkaistava syytetyn eduksi.
Jos jonkin syyllisyyttä koskevan seikan suhteen on olemassa epäilyksiä, on syyte hylättävä. Jos rikosasiaa ratkaistaessa äänestettäessä äänet menevät tasan, niin vapauttava tai lievin mielipide voittaa. Tätä periaatetta kutsutaan latinalaisella nimellä in dubio pro reo.
In dubio pro reo -säännöllä on alkujuuret valistusajan prosessuaalisissa uudistuksissa, joilla pyrittiin poistamaan vanhemman inkvisitorisen prosessin julmuuksia ja mielivaltaisuuksia. Sääntö on muodostunut yhdeksi keskeisistä oikeusvaltiollisista periaatteista kaikissa kehittyneissä valtioissa. Kehittynyt oikeustaju ei salli syyttömän tuomitsemista rangaistukseen rikoksesta. Langettavan rikostuomion edellytyksenä on, että rikokseen syyllisyydestä on olemassa riittävän vahva, "täysi näyttö".Kirjoittaja: Ari-Matti Nuutila
Lähikäsitteet
- esitutkinta
- favor defensionis -periaate
- itsekriminointisuoja
- näyttökynnys
- oikeusturva (prosessioikeus)
- oikeusvaltio(periaate)
- syyttömyysolettama rikosprosessioikeudessa
- todistustaakka
Käytetyt lähteet
JokelaA2008, s. 25-33, JonkkaJ1993, SahavirtaR2006, VirolainenJ2010, TräskmanPO1998a
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Oikeustiede:in dubio pro reo -sääntö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:in dubio pro reo -sääntö.)