uuskritiikki

Määritelmä Englannissa 1920-luvulla syntynyt ja Yhdysvalloissa 1930-luvulta alkaen kehitetty kirjallisuudentutkimuksen suuntaus, jossa keskityttiin runouden rakenteelliseen analyysiin

Selite

Uuskritiikin lasketaan alkaneen yhdysvaltalaissyntyisen englantilaisen runoilijan T. S. Eliotin esseekokoelmasta The Sacred Wood (1920), jossa kritiikiltä vaaditaan uutta objektiivisuutta. Suuri merkitys uuskriittisen teorian kehitykselle oli englantilaisen kirjallisuudentutkijan ja kielitieteilijän I. A. Richardsin teoksilla Principles of Literary Criticism (1924) ja Practical Criticism (1929). Suuntauksen nimen vakiinnutti yhdysvaltalainen John Crowe Ransom esseekokoelmallaan The New Criticism (1941). Sellaiset teokset kuten Cleanth Brooksin ja Robert Penn Warrenin Understanding Poetry (1938) vakiinnutti osaltaan uuskritiikin roolia yliopistollisessa kirjallisuudenopetuksessa. Yhdysvalloissa uuskritiikki sai 1940-luvulla tunnustetun akateemisen aseman yhdysvaltalaisten yliopistojen englannin kielen laitoksilla; tämä asema säilyi 1970-luvulle asti.

Eturivin uuskriittisiä tutkijoita olivat edellämainittujen lisäksi myös yhdysvaltalaiset Allen Tate, René Wellek, R. P. Blackmur, Yvor Winters, W. K. Wimsatt, Monroe C. Beardsley ja Kenneth Burke sekä englantilainen William Empson. Uuskritiikot tähdentävät lähiluvun merkitystä. He ovat luoneet myös intentioharhan ja affektiharhan käsitteet. Erityistä huomiota on kohdistettu tekstien monimerkityksisyyteen, jännitteisiin, paradokseihin, metaforiin ja ironiaan. Monen uuskriitikon mielestä ihanteellisessa runossa toteutuu orgaaninen ykseys, jossa jännitteet on saatettu tasapainoon; hyvään runoon ei voi lisätä mitään, eikä siitä voi ottaa mitään pois. Maailmankatsomukseltaan konservatiiveina uuskriitikot eivät olleet kiinnostuneita kirjallisuuden yhteiskunnallisista kytkennöistä. He eivät myöskään suuremmin välittäneet lajiteoreettisista kysymyksistä. Enimmäkseen he ovat keskittyneet lyriikkaan ja rajanneet proosan ja draaman tutkimustensa ulkopuolelle. Tämä johtui osittain myös siitä, että monet keskeiset uuskritikot olivat sekä kirjallisuudentutkijoita että runoilijoita.

Lisätiedot Käsitettä uuskritiikki (the new criticism) käytti ensimmäisenä yhdysvaltalainen Joel E. Springarn 1910.

Erikieliset vastineet

new criticism	englanti (English)
nykritiken (luo nimityssivu)	ruotsi (svenska)
uuskriitika (luo nimityssivu)	viro (eesti)

Lähikäsitteet

formalismi (vieruskäsite)
lähiluku (funktiosuhde)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 24.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:uuskritiikki. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:uuskritiikki.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →