Kirjallisuudentutkimus:intentioharha

    Tieteen termipankista

    intentioharha

    intentioharha
    Selite

    Yhdysvaltalaiset uuskriitikot W. K. Wimsatt ja Monroe C. Beardsley esittelivät termin esseessään "The Intentional Fallacy" (1946, suom.), joka julkaistiin uudestaan Wimsattin teoksessa The Verbal Icon (1954). Heidän mukaansa kirjailijan intentio - ennakkosuunnitelma, tarkoitus, pyrkimys - ei ole asiaan kuuluva eikä yleensä edes saatavilla oleva kriteeri, jonka mukaan sanataideteosta tulisi tulkita tai arvioida. Samalla kannalla olivat I. A. Richards ja T. S. Eliot jo 1920-luvulla.

    Kirjailijaa on pidetty vähintäänkin epäluotettavana todistajana oman teoksensa suhteen. D. H. Lawrence muotoilee asian teoksessaan Studies in Classic American Literature (1924): "Älä koskaan luota taiteilijaan. Luota tarinaan." Tällainen uuskritiikille ominainen näkökanta on usein kohdistunut biografistista ja yleisemminkin taustalähtöistä tutkimusta vastaan ja vaatinut pitäytymään itse tekstiin, koska siinä merkityksen ja arvon katsotaan sijaitsevan. Sanataideteosta tulisi arvioida ja arvottaa vain sen mukaan, toimiiko teos vai ei. Maltillisemmat tutkijat katsovat, että ei ole järkevää jättää huomiotta kirjailijalta saatavaa relevanttia todistusaineistoa, jonka ei kuitenkaan tulisi määrätä tai ratkaisevasti ohjata tulkintaa.
    Lisätiedot Englannin intention=aikomus, tarkoitus; fallacy=harhakuvitelma, virhepäätelmä

    Erikieliset vastineet

    intentional fallacyenglanti (English)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 28.3.2024: Kirjallisuudentutkimus:intentioharha. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:intentioharha.)