Kirjallisuudentutkimus:intentioharha
intentioharha
| intentioharha |
Selite
Yhdysvaltalaiset uuskriitikot W. K. Wimsatt ja Monroe C. Beardsley esittelivät termin esseessään "The Intentional Fallacy" (1946, suom.), joka julkaistiin uudestaan Wimsattin teoksessa The Verbal Icon (1954). Heidän mukaansa kirjailijan intentio - ennakkosuunnitelma, tarkoitus, pyrkimys - ei ole asiaan kuuluva eikä yleensä edes saatavilla oleva kriteeri, jonka mukaan sanataideteosta tulisi tulkita tai arvioida. Samalla kannalla olivat I. A. Richards ja T. S. Eliot jo 1920-luvulla.
Kirjailijaa on pidetty vähintäänkin epäluotettavana todistajana oman teoksensa suhteen. D. H. Lawrence muotoilee asian teoksessaan Studies in Classic American Literature (1924): "Älä koskaan luota taiteilijaan. Luota tarinaan." Tällainen uuskritiikille ominainen näkökanta on usein kohdistunut biografistista ja yleisemminkin taustalähtöistä tutkimusta vastaan ja vaatinut pitäytymään itse tekstiin, koska siinä merkityksen ja arvon katsotaan sijaitsevan. Sanataideteosta tulisi arvioida ja arvottaa vain sen mukaan, toimiiko teos vai ei. Maltillisemmat tutkijat katsovat, että ei ole järkevää jättää huomiotta kirjailijalta saatavaa relevanttia todistusaineistoa, jonka ei kuitenkaan tulisi määrätä tai ratkaisevasti ohjata tulkintaa.Lisätiedot
Englannin intention=aikomus, tarkoitus; fallacy=harhakuvitelma, virhepäätelmä
Erikieliset vastineet
| intentional fallacy | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- affektiharha (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:intentioharha. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:intentioharha.)