Kirjallisuudentutkimus:tragedia
tragedia | murhenäytelmä
| tragedia | |||
| murhenäytelmä |
Tragedia on draamataiteen toinen päälaji komedian rinnalla. Se kehittyi antiikin Kreikassa taidelajiksi rituaalisten uhritilaisuuksien pohjalta. Lajilla oli ensimmäinen loistokautensa 400-luvulla eKr. Aiskhyloksen, Sofokleen ja Euripideen ansiosta. Rooman suurin tragediakirjailija Seneca antoi puolestaan virikkeitä etenkin Englannin renessanssiajan kostotragedialle.
Aristoteleen Runousopin mukaan tragedia on sankarin toiminnan kuvaus, jonka tarkoituksena on saada katsojissa aikaan surua, tuskaa ja myötätuntoa, mitä seuraa vapauttava katharsis. Klassisen tragedian sankarit olivat lähes poikkeuksetta korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa, mutta silti inhimillisiä ja moraaliltaan tavallisen kansalaisen kaltaisia, mikä mahdollisti katsojan samaistumisen heidän kokemuksiinsa. Usein tragedia osoitti, miten erehdys (hamartia) tai hybris johtaa onnesta onnettomuuteen.
Antiikin jälkeen tragedia teatterimuotona oli lähes unohduksissa yli tuhat vuotta - mikäli ei oteta huomioon keskiajan moraliteetteja, miraakkeleja, mysteerinäytelmiä ja passionäytelmiä. Laji koki renessanssinsa Elisabet I:n ajan Englannissa erityisesti William Shakespearen ja Christopher Marlowen ansiosta. Shakespearen suuria tragedioita ovat Romeo and Juliet (1594-95, Romeo ja Julia), Hamlet (1600-01, suom.), Othello (1604-05, suom.), King Lear (1605-06, Kuningas Lear) ja Macbeth (1605-06, suom.). Näitä draamoja on nimitetty luonnetragedioiksi vastakohtana antiikin kohtalotragedioille. Sekä antiikin että Shakespearen tragedioissa rikos johtaa uuteen rikokseen. Kreikkalaisen tragedian esittäessä päähenkilön täydellisen ja äkillisen tuhoutumisen Shakespearen draamoissa toteutuu monimutkainen mentaalinen tuhoutuminen.
1600-luvulla ranskalaiset Jean Racine ja Pierre Corneille nostivat tragedian uuteen loistoon nk. klassisilla tragedioillaan (tragédie classique). Tämän jälkeen tragedian merkitys kirjallisuuden kentässä on hiipunut, ja laji on saanut tehdä tilaa varsinkin romaanitaiteelle. Tragediat ovat saaneet yhä enemmän epäklassisia, esim. tragikomedian piirteitä. Antiikin säätyklausuuli - näytelmän henkilöiden edellytettiin olevan yläluokkaisia - vastasi hyvin vielä keskiajan ja uuden ajan alun feodaaliyhteiskunnan tarpeita, mutta 1700-luvulta lähtien tragedioiden päähenkilöt ovat olleet yhä useammin tavallisia, keskiluokkaan tai työväestöön kuuluvia ihmisiä. Modernissa tragediassa syy ihmisen onnettomuuteen on usein yhteiskunnallisissa oloissa, eikä niinkään henkilössä itsessään. George Steiner väittää teoksessaan The Death of Tragedy (1961), että kartesiolaisen rationalismin ja valistuksen kehitysoptimismin myötä syntyi antitraaginen maailmankuva, joka ennakoi tragedian kuolemaa. Klassisen tragedian hiipuminen ei kuitenkaan merkinnyt itse lajin hiipumista, vaan ainoastaan modernisoitumista. Tunnettuja moderneja tragedioita ovat esim. Eugene O'Neillin Desire Under the Elms (1924, Intohimot jalavien varjossa), Tennessee Williamsin The Glass Menagerie (1945, Lasinen eläintarha) ja Arthur Millerin The Death of a Salesman (1949, Kauppamatkustajan kuolema).
Huomattavia tragediakirjailijoita ovat myös mm. G. E. Lessing, J. W. Goethe, F. Schiller, Heinrich von Kleist, Henrik Ibsen, Gerhart Hauptmann, August Strindberg, Jean Anouilh, Jean-Paul Sartre ja Albert Camus; Suomessa Aleksis Kivi, Johannes Linnankoski ja Maria Jotuni.Erikieliset vastineet
| tragedy | englanti (English) | |
| tragedia | espanja (español) | |
| tragedia | italia (italiano) | |
| tragoedia | latina (Latina) | |
| tragédie | ranska (français) | |
| tragedi | ruotsi (svenska) | |
| Tragödie | saksa (Deutsch) | |
| Trauerspiel | saksa (Deutsch) | |
| tragedija | venäjä (русский) | |
| tragöödia | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- näytelmä (yläkäsite)
- komedia (vieruskäsite)
- kreikkalainen tragedia (alakäsite)
- kostotragedia (alakäsite)
- tragikomedia (alakäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:tragedia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:tragedia.)