Kirjallisuudentutkimus:hamartia

    Tieteen termipankista

    hamartia

    hamartia
    Selite

    Alun perin sana hamartia tarkoitti antiikin Kreikassa osumista kohteen yli tai ali keihästä heitettäessä. Sittemmin ilmaisua käytettiin kaikenlaisista virheistä aina kiveen kompastumisesta väärän sanan lipsauttamiseen tai yksinkertaiseen väärinymmärtämiseen. Kreikkalaisessa filosofiassa kutsutaan usein hamartiaksi moraalista heikkoutta, kyvyttömyyttä saavuttaa ihanne.

    Aristoteles käyttää Runousopissaan käsitettä rajatummassa merkityksessä tarkoittaen hamartialla tuhoisiin seurauksiin johtavaa rikkomusta tai virhetoimintaa, joka saattaa johtua ylimielisyydestä eli hybriksestä mutta usein myös erehdyksestä tai tietämättömyydestä, kuten Oidipuksen tappaessa isänsä ja naidessa äitinsä. Jokseenkin synonyyminen on englannin käsite tragic flaw (traaginen virhe). Sillä tarkoitetaan sankarin - esim. Kuningas Learin tai Hamletin - inhimillistä puutetta, heikkoa kohtaa tai arviointivirhettä, joka johtaa tuhoon. Tulevia traagisia tapahtumia ennakoivasti Hamlet pohtii ensimmäisen näytöksen neljännessä kohtauksessa (suom. Yrjö Jylhä):

    Niin sattuu usein yksityisellekin,
    jos häneen jonkin vamman jätti luonto
    jo syntymässä, - johon hän on syytön,
    sill' ihminen ei määrää syntyään -,
    siis jonkin ylen runsaan taipumuksen,
    jok' usein järjen rajat, tokeet murtaa; -
    maailman silmissä on turmeltunut
    sen yhden virheen tähden: hiukka pahaa
    jalonkin aineen pilaa, hukuttain
    sen saastaansa.
    Lisätiedot Kreikan hamartia=erehdys

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 20.5.2024: Kirjallisuudentutkimus:hamartia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:hamartia.)