Kirjallisuudentutkimus:komedia
komedia | huvinäytelmä
| komedia | |||
| huvinäytelmä | (vanhentunut) |
Komedia on draaman toinen päälaji tragedian rinnalla. Aristoteleen Runousopin mukaan komedian henkilöhahmot ovat arkisia ihmisiä, jotka toimivat jokapäiväisissä tilanteissa.
Komedia sai alkunsa Dionysos-jumalan kunniaksi järjestetyistä juhlakulkueista. Kulkueessa kannettiin valtavaa fallosveistosta ja laulettiin hilpeän rivoja lauluja, joissa usein pilkattiin tunnettuja henkilötä. Vähitellen juhlinta sai kiinteämpiä muotoja ja keskittyi vakiopaikkaan, orkhestraan. Kreikkalaisessa (attikalaisessa) komediassa on erotettu kolme vaihetta:
- 1) Vanhan komedian kukoistusaikaa oli 400-luku eKr., jolloin vuotuiset esitykset kuuluivat Dionysoksen palvontaan. Vanhan komedian keskeinen jakso oli parabasis, jossa kuoro suoraan yleisön puoleen kääntyen arvosteli julkisuuden henkilöitä ja kommentoi ajankohtaisia, etenkin poliittisia tapahtumia. Aristofanes (n. 445 - n. 386 eKr.) oli vanhan komedian tärkein edustaja.
2) Keskikomedia (n. 400 eKr.) ei sisältänyt enää viittauksia politiikkaan, ja kuoron osuus oli aiempaa vähäisempi.
3) Uudessa komediassa (n. vuodesta 320 eKr.) olivat keskeisessä osassa toistuvat henkilötyypit, jotka ilmensivät erilaisia inhimillisiä heikkouksia (vanha kitupiikki, kevytmielinen nuorukainen, viekas orja jne.). Menandros (n. 342 - n. 293 eKr.) oli tämän komediamuodon huomattavin edustaja.
Kreikkalaisesta uudesta komediasta vaikutteita saaneen roomalaisen komedian merkittävimmät tekijät olivat Titus Maccius Plautus (n.254-184 eKr.) ja Publius Terentius Afer (n. 195-159 eKr.). Roomalainen komedia antoi puolestaan runsaasti virikkeitä keskiaikaisille komedioille, joita olivat kansanomaiset ilveilyt, miraakkelinäytelmiin sisällytetyt farssimaiset kohtaukset sekä narri- ja laskiaisnäytelmät. Renessanssi oli komedian kukoistusaikaa. William Shakespeare (1564-1616) suosi erityisesti romanttista komediaa (romantic comedy), mutta kokeili useimpia muitakin huvinäytelmän muotoja lukuun ottamatta satiirista komediaa (satirical comedy). Hänen aikalaisensa Ben Jonson (157216 37) puolestaan erikoistui juuri satiirisiin näytelmiin. Seuraavina vuosisatoina kehittyivät tapakomedia (comedy of manners), luonnekomedia (comedy of humours) ja sentimentaalinen komedia (sentimental comedy) omiksi alalajeikseen.
1900-luvulla lajin monimuotoisuus kasvoi entisestään varsinkin mustan huumorin läpäisemän absurdin teatterin ansiosta. Komediaperheeseen on luettu lisäksi esim. restauraatiokomedia (restoration comedy), juonikomedia (comedy of intrigue), puhdas komedia (pure comedy), korkea komedia (high comedy), matala komedia (low comedy, farce), pastoraalikomedia (pastoral comedy) sekä elokuvista ja tv-sarjoista tuttu tilannekomedia (situation comedy, sitcom).Erikieliset vastineet
| comedy | englanti (English) | |
| comedia | espanja (español) | |
| commedia | italia (italiano) | |
| comédie | ranska (français) | |
| komedi | ruotsi (svenska) | |
| lustspel | ruotsi (svenska) | |
| Komödie | saksa (Deutsch) | |
| Lustspiel | saksa (Deutsch) | |
| komedija | venäjä (русский) | |
| komöödia | viro (eesti) | |
| naljamäng | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:komedia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:komedia.)