Kielitiede:partikkeli

Tieteen termipankista

partikkeli

partikkeli
Määritelmä yleisnimitys taipumattomille pikkusanoille, jotka jäävät lauseen propositionaalisen sisällön ulkopuolelle ja jotka eivät osallistu lausekerakenteeseen.
Selite Partikkeleita esiintyy varsinkin puheessa. Niillä ilmaistaan puhujan asennetta, esim. ehkä, jopa, tai tulkintaa vastaanottamastaan puheesta, esim. joo, niin, ai jaa. Vuoronalkuiset partikkelit kuten no ja mutta toimivat vastaanottajalle tulkintaohjeina. Partikkeleita voidaan luokitella edelleen alaryhmiin sijainnin, merkityksen tai funktion perusteella. Syntaktisesti tärkeimmän kirjoitetun kielen partikkeliryhmän muodostavat konjunktiot. Pelkästään puheelle ominaisia ovat interjektiot kuten hui, jess tai oho.
Lisätiedot
VISK2008 § 769-820.
VISK2008, § 792: Partikkeli on sanaluokkanimitys taipumattomille sanoille, jotka eivät saa määritteitä eivätkä itse toimi määritteinä, esim. jopa, ihan, no, joo, eiku. Partikkelit esiintyvät tyypillisesti lauseessa tai muussa lausumassa liitynnäisinä tai muodostavat yksinään koko lausuman. Aiemmin termiä partikkeli on käytetty adverbien, adpositioiden, konjunktioiden ja interjektioiden yläkäsitteenä. Termin historiasta fennistisessä kielioppitraditiossa ks. Herlin & Seppänen 2003.

Erikieliset vastineet

partiklosSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
particleenglanti (English)
partikkelkoltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
partikkelnorja (norsk)
partihkalpohjoissaame (davvisámegiella)
partikelruotsi (svenska)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HakulinenL1999, VISK2008, HerlinI&SeppänenE2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kielitiede:partikkeli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:partikkeli.)