Kielitiede:interjektio
interjektio | huudahdussana
interjektio | |
huudahdussana | (vanhentunut) |
Definition
vakiintunut kielellinen äännähdys, joka osoittaa puhujan affektista reaktiota tapahtuneeseen tai sanottuun
Explanation
Interjektiot ovat affektisia (huudahdus)partikkeleita, joita käytetään lähinnä puheessa. Niillä ilmaistaan äkillisiä reaktioita ja tuntemuksia kuten säikähdystä, ihastusta, kipua tai mielihyvää, esimerkiksi huh, kääk, oho, nono, engl. oh dear. Interjektio voi esiintyä paitsi yksin myös lausuman alussa: Voi miten kamala uutinen!.
Additional Information
VISK2008 Interjektio eli huudahduspartikkeli on nimitys vakiintuneille kielellisille äännähdyksille kuten huh, hui, yäk, kääk, oho, nono, jotka osoittavat puhujan affektista reaktiota tapahtuneeseen, sanottuun tai omaan tunnetilaan. Interjektiot voivat rikkoa kielen äännerakenteen rajoituksia, esim. sanassa voi olla vokaaliyhtymä yä (yäk) tai sanan lopussa voi olla k tai h. Kuullun tiedon vastaanottamista osoittavat sanat kuten aha ja jaaha voidaan lukea joko interjektioihin tai dialogipartikkeleihin. Interjektio esiintyy vuoron alussa, sisällä tai lopussa tai muodostaa vuoron yksin. (» § 856–.)
Equivalents
gooli diibenesko lau | Suomen romanikieli | |
interjektios | Suomen romanikieli | |
interjection | englanti | |
interjeksjon | norja | |
interjekšuvdna | pohjoissaame | |
interjektion | ruotsi | |
hüüdsõna | viro | |
interjektsioon | viro |
Related Concepts
- partikkeli (yläkäsite)
Sources
References
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.9.2023: Kielitiede:interjektio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:interjektio.)