Kielitiede:morfeemi

Tieteen termipankista

morfeemi

morfeemi
Määritelmä kielen pienin omaa merkitystä kantava rakenneyksikkö
Selite Morfeemi on morfologian perusyksikkö. Sitä vastaava konkreettinen rakenneyksikkö on morfi. Morfeemeja ovat esim. sanavartalot, tunnukset, päätteet ja liitteet. Sekä leksikaalisilla morfeemeilla (esim. sanoilla talo tai minä) että kieliopillisia tehtäviä kantavilla kieliopillisilla morfeemeilla (esim. suomen sijapäätteellä -ssA) on omat merkityksensä.
Lisätiedot
VISK2008 Sanavartaloita kutsutaan leksikaalisiksi morfeemeiksi ja johtimia, taivutuspäätteitä ja liitteitä kieliopillisiksi morfeemeiksi. Kieliopilliset morfeemit ovat tyypillisesti sidonnaisia eli esiintyvät vain sanan osina.

Erikieliset vastineet

morfeemosSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
morfeeminarinsaame (anarâškielâ)
morfeeʹmkoltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
morfebmaluulajansaame (julevsámegiella)
morfemnorja (norsk)
morfemapohjoissaame (davvisámegiella)
morfemruotsi (svenska)
морфемаvenäjä (русский)
morfeemviro (eesti)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HäkkinenK2007, KarlssonF2004, KoivistoV2013

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kielitiede:morfeemi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:morfeemi.)