Kielitiede:morfeemi

    Tieteen termipankista

    morfeemi

    morfeemi
    Määritelmä kielen pienin omaa merkitystä kantava rakenneyksikkö
    Selite Morfeemi on morfologian perusyksikkö. Sitä vastaava konkreettinen rakenneyksikkö on morfi. Morfeemeja ovat esim. sanavartalot, tunnukset, päätteet ja liitteet. Sekä leksikaalisilla morfeemeilla (esim. sanoilla talo tai minä) että kieliopillisia tehtäviä kantavilla kieliopillisilla morfeemeilla (esim. suomen sijapäätteellä -ssA) on omat merkityksensä.
    Lisätiedot
    VISK2008 Sanavartaloita kutsutaan leksikaalisiksi morfeemeiksi ja johtimia, taivutuspäätteitä ja liitteitä kieliopillisiksi morfeemeiksi. Kieliopilliset morfeemit ovat tyypillisesti sidonnaisia eli esiintyvät vain sanan osina.

    Erikieliset vastineet

    morfeemosSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
    morfeeminarinsaame (anarâškielâ)
    morfeeʹmkoltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
    morfebmaluulajansaame (julevsámegiella)
    morfemnorja (norsk)
    morfemapohjoissaame (davvisámegiella)
    morfemruotsi (svenska)
    морфемаvenäjä (русский)
    morfeemviro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HäkkinenK2007, KarlssonF2004, KoivistoV2013

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 2.11.2024: Kielitiede:morfeemi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:morfeemi.)