Kielitiede:morfeemi
morfeemi
morfeemi |
Määritelmä
kielen pienin omaa merkitystä kantava rakenneyksikkö
Selite
Morfeemi on morfologian perusyksikkö. Sitä vastaava konkreettinen rakenneyksikkö on morfi. Morfeemeja ovat esim. sanavartalot, tunnukset, päätteet ja liitteet. Sekä leksikaalisilla morfeemeilla (esim. sanoilla talo tai minä) että kieliopillisia tehtäviä kantavilla kieliopillisilla morfeemeilla (esim. suomen sijapäätteellä -ssA) on omat merkityksensä.
Lisätiedot
VISK2008 Sanavartaloita kutsutaan leksikaalisiksi morfeemeiksi ja johtimia, taivutuspäätteitä ja liitteitä kieliopillisiksi morfeemeiksi. Kieliopilliset morfeemit ovat tyypillisesti sidonnaisia eli esiintyvät vain sanan osina.
Erikieliset vastineet
morfeemos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
morfeem | inarinsaame (anarâškielâ) | |
morfeeʹm | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
morfebma | luulajansaame (julevsámegiella) | |
morfem | norja (norsk) | |
morfema | pohjoissaame (davvisámegiella) | |
morfem | ruotsi (svenska) | |
морфема | venäjä (русский) | |
morfeem | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- kieliopillinen morfeemi (alakäsite)
- leksikaalinen morfeemi (alakäsite)
- semanttinen morfeemi (alakäsite)
- tunnus (alakäsite)
- pääte (alakäsite)
- kliitti (alakäsite)
- morfologia (yläkäsite)
- sidonnainen morfeemi (alakäsite)
- vapaa morfeemi (alakäsite)
- taivutusmorfeemi (alakäsite)
- vartalo (alakäsite)
- allomorfi
- morfi
Käytetyt lähteet
HäkkinenK2007, KarlssonF2004, KoivistoV2013
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kielitiede:morfeemi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:morfeemi.)