Kielitiede:vartalo
vartalo | sanavartalo
| vartalo | |||
| sanavartalo |
Määritelmä
sanan osa, joka jää jäljelle, kun affiksit poistetaan
Selite
Suomen kielen sanoilla on kahdentyyppisiä vartaloita: vokaalivartalo ja konsonanttivartalo.
Lisätiedot
VISK2008 Vartaloksi sanotaan sitä osaa sananmuodosta, joka jää jäljelle kun taivutustunnukset erotetaan, esim. sanassa pöydän on vartaloa aines pöydä-. Sanalla on vokaalivartalo, monilla lisäksi konsonanttivartalo. Sana voi täten olla yksi- tai kaksivartaloinen. (» § 54.) Vartalon laatu ja taivutustunnuksen variantin valinta ovat usein yhteydessä keskenään: esim. partitiivin pääteaines -a ~ -ä liittyy vokaalivartaloon (pöytää) ja pääteaines -ta ~ -tä muun muassa konsonanttivartaloon (naista). (» § 87–88.)
Erikieliset vastineet
| laavesko truppos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| truppos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| stem | englanti (English) | |
| sääʹnnvardd | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
| vardd | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
| mátta | pohjoissaame (davvisámegiella) | |
| sátnemátta | pohjoissaame (davvisámegiella) | |
| stam | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
- vokaalivartalo (alakäsite)
- konsonanttivartalo (alakäsite)
- kanta
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.12.2025: Kielitiede:vartalo. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:vartalo.)