Kielitiede:vartalo

    Tieteen termipankista

    vartalo | sanavartalo

    vartalo
    sanavartalo
    Määritelmä sanan osa, joka jää jäljelle, kun affiksit poistetaan
    Selite Suomen kielen sanoilla on kahdentyyppisiä vartaloita: vokaalivartalo ja konsonanttivartalo.
    Lisätiedot

    VISK2008 Vartaloksi sanotaan sitä osaa sananmuodosta, joka jää jäljelle kun taivutustunnukset erotetaan, esim. sanassa pöydän on vartaloa aines pöydä-. Sanalla on vokaalivartalo, monilla lisäksi konsonanttivartalo. Sana voi täten olla yksi- tai kaksivartaloinen. (» § 54.) Vartalon laatu ja taivutustunnuksen variantin valinta ovat usein yhteydessä keskenään: esim. partitiivin pääteaines -a ~ -ä liittyy vokaalivartaloon (pöytää) ja pääteaines -ta ~ -tä muun muassa konsonanttivartaloon (naista). (» § 87–88.)

    Erikieliset vastineet

    laavesko trupposSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
    trupposSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
    stemenglanti (English)
    sääʹnnvarddkoltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
    varddkoltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
    máttapohjoissaame (davvisámegiella)
    sátnemáttapohjoissaame (davvisámegiella)
    stamruotsi (svenska)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    KFT1993, LT2001

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 4.11.2024: Kielitiede:vartalo. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:vartalo.)