Kielitiede:tunnus
tunnus
| tunnus |
Määritelmä
sidonnainen morfeemi, joka ilmaisee kieliopillista kategoriaa
Selite
Tunnukset liittyvät sanan vartaloon. Esimerkiksi substantiivien lukua ja sijaa ja verbien aikamuotoa ja persoonaa merkitään tunnuksilla. Sijan ja persoonan tunnuksia nimitetään suomen kielessä päätteiksi.
Lisätiedot
VISK2008 Tunnus on yleisnimitys kieliopillista kategoriaa ilmaisevalle itsenäisenä sanana esiintymättömälle kielenainekselle, sidonnaiselle morfeemille, joka liittyy sanan vartaloon. Esim. verbinmuodossa katsoimme on imperfektin tunnus i ja monikon 1. persoonan tunnus -mme, substantiivissa puhelimissa on monikon tunnus i ja inessiivin -ssa. Persoonan ja sijan tunnuksia sanotaan myös päätteiksi. (» § 53.)
Erikieliset vastineet
| pinsos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| tiõtt | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
| dovddaldat | pohjoissaame (davvisámegiella) |
Lähikäsitteet
- affiksi (yläkäsite)
- pääte (alakäsite)
- sidonnainen morfeemi (yläkäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Kielitiede:tunnus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:tunnus.)