Kielitiede:imperatiivi

    Tieteen termipankista

    imperatiivi

    imperatiivi
    Määritelmä verbin taivutuskategoria, modus tai lausetyyppi, jota käytetään ilmaisemaan käskyä, kieltoa, kehotusta tai pyyntöä
    Selite Imperatiivin yleisin persoonamuoto on 2. persoona. Eri kielissä voi olla myös 1. tai 3. persoonan (jussiivin) muotoja. Esimerkkejä:(2.p.) latinan ama 'rakasta', suomen tulkaa, älkää tulko, ruotsin kom hit 'tule tai tulkaa tänne'. Eri kielissä voi olla myös 1. tai 3. persoonan (jussiivin) muotoja: (mon. 1.p.) juoskaamme. juostaan, 3. persoonan käskymuodosta ks. jussiivi.
    Lisätiedot
    VISK2008 Imperatiivi on verbin modus, jolla on vajaa persoonataivutus ja jonka keskeinen tehtävä on ilmaista käskyä, kehotusta tai pyyntöä (imperatiivilause). Yksikön 2. persoonassa ei ole tunnusta, esim. tule, siivoa (muoto kyllä aiheuttaa rajageminaation). Monikon 2. persoonassa tunnus on -kaa ~ -kää, esim. tulkaa, älkää siivotko; verbin kieltomuodossa on pääte -ko ~ -kö. Monikon 1. persoonan kaa- ~ kää- tunnuksinen imperatiivimuoto on arkaistinen, esim. Rukoilkaamme. Samassa tehtävässä käytetään verbin passiivimuotoa, esim. Juostaan! Imperatiivin 3. persoonaa ja passiivin imperatiivia sanotaan niiden erilaisen käytön vuoksi myös jussiiviksi. Sen tunnukset ovat -koon ~ -köön ja -koot ~ -kööt: tehköön, tehkööt, annettakoon.

    Erikieliset vastineet

    imperatiivosSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
    imperativeenglanti (English)
    imperatijveeteläsaame (åarjelsaemien)
    imperatiivkoltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
    imperatijvvaluulajansaame (julevsámegiella)
    imperativnorja (norsk)
    imperatiivapohjoissaame (davvisámegiella)
    imperativruotsi (svenska)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    ELL, VISK2008

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 28.3.2024: Kielitiede:imperatiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:imperatiivi.)