Kielitiede:E-infinitiivi
E-infinitiivi | TE-infinitiivi | II infinitiivi
| E-infinitiivi | |||
| TE-infinitiivi | |||
| II infinitiivi |
suomen kielen infiniittinen verbinmuoto, jonka tunnuksena on verbin tyypistä riippuen e tai de, le, ne tai re
Suomen kielen E-infinitiivi on verbinmuoto, jonka perinteinen nimitys fennistiikassa on II infinitiivi. E-infinitiivin sijat ovat inessiivi ja instruktiivi.
E-infinitiivin inessiivin voi muodostaa sekä aktiivi- että passiivivartalosta, esim. laulaessa, laulettaessa; syödessäni, syötäessä; opiskellessamme, opiskeltaessa; noustessaan, noustaessa. Instruktiivilla on vain aktiivimuodot: laulaen, syöden, opiskellen, nousten.
Inessiivimuotoinen E-infinitiivilauseke esiintyy ajankohdan adverbiaalina toimivassa temporaalirakenteessa, esim. Luen aina syödessäni, instruktiivimuotoinen taas tavan adverbiaalina, esim. Hän hölkkäsi radiota kuunnellen.
Lähikäsitteet
- A-infinitiivi (vieruskäsite)
- infinitiivi (yläkäsite)
- MA-infinitiivi (vieruskäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 8.2.2026: Kielitiede:E-infinitiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:E-infinitiivi.)