Filosofia:naturalismi
naturalismi
| naturalismi |
Määritelmä
näkemykset, joita yhdistää ajatus siitä, että kaikki maailmassa voidaan ymmärtää osaksi luontoa ja että tieteessä ainoat hyväksyttävät metodit ovat luonnontieteissä käytettävät metodit
Selite
Naturalismi on monistinen tieteenfilosofian suuntaus, sillä sen mukaan kaikki maailmassa voidaan ymmärtää osana luontoa ja kaikki voidaan selittää tieteen (joissakin versioissa) luonnontieteiden menetelmien avulla. Samankaltainen näkemys on ollut eräillä menneillä filosofeilla kuten Aristoteleella (384-322 eaa.), Baruch Spinozalla (1632-1677) ja Auguste Comtella (1798-1857), mutta naturalismi siinä muodossa kun sen nykyfilosofiassa tunnetaan kehittyi lähinnä USA:ssa pragmatismin piirissä 1900-luvun alkupuolella. Ryhmä pragmatisteja, kuten John Dewey, Ernest Nagel, Sidney Hook ja Roy Wood Sellars halusivat filosofian lähemmäksi tiedettä ja väittivät, että todellisuus koostuu luonnollisesta eikä siten mitään yliluonnollista tarvitse postuloida. Näiden naturalistien mukaan tieteellistä metodia tulisi soveltaa kaikkiin todellisuuden eri aloihin, mukaanlukien inhimilliset "henkiset" asiat. 1900-luvun jälkipuoliskolla tunnetuin amerikkalainen naturalisti on ollut W. V. Quine (1908-2000).[1]
Naturalismissa on toisinaan selitetty luonnonlaeilla myös yhteiskuntaa ja ihmisen toimintaa tai asetettu kulttuuri luonnolle alisteiseksi, mutta yleensä naturalismilla ihmistieteissä tarkoitetaan kantaa, jonka mukaan ihmistieteiden tulisi tarkastella tutkimuskohteitaan samalla tieteellisellä metodologialla kuin luonnontieteissä tarkastellaan luonnon objekteja. Naturalismi vastustaa myös kaikkea mystiikkaa.
Naturalismilla on eri muotoja filosofian eri osa-alueilla. Metafysiikassa naturalismi kieltää ei-luonnollisten teoreettisten entiteettien kuten kvarkkien olemassaolon ja ei-luonnolliset syyt kuten yliluonnolliset tekijät, jotka ovat tieteen saavuttamattomissa. Tietoteoriassa naturalismin mukaan tiedollinen oikeutus ja tieteelliset selitykset ovat jatkumossa luonnontieteiden kanssa. Metodologisen naturalismin mukaan luonnontieteiden metodit ovat ainoa tapa luotettavaan tietoon. Etiikassa naturalismi selittää eettiset käsitteet luonnollisten ominaisuuksien mukaisesti siitä huolimatta, että G. E. Moore (1873-1958) argumentoi tämänkaltaisen selittämisen johtavan naturalistiseen virhepäätelmään. Mielenfilosofiassa naturalismin mukaan mentaaliset ilmiöt ovat, tai niiden syynä ovat aivotilat.
Kaikille näille naturalismin esiintymille filosofiassa on olemassa myös vastaava vastakkainen ei-naturalistinen kanta ja naturalismia on arvosteltu paljon sitoutumisesta skientismiin, jonka mukaan tiede on maailman mitta. Esimerkiksi Quinen kriitikot ovat esittäneet, että hän haluaa korvata filosofian luonnontieteellä, ontologian fysiikalla tai tietoteorian empiirisellä psykologialla. Quinen kanta asiaan on se, että hän näkee filosofian ja tieteen välillä vain aste-eron, ja arkijärki, tiede ja filosofia muodostavat jatkumon, jossa siirtymä toisesta toiseen on astettaista. Voidaan kuitenkin kysyä mikä rooli filosofialle jää tässä jatkumossa ja asiasta keskustellaan vilkkaasti edelleen.
Erityisen kielteisesti naturalismiin on suhtautunut Edmund Husserlin (1859-1938) fenomenologia. Hänen mukaansa se on tieteellisen metodin vääristynyt hedelmä. Husserlin mukana kaikki tieto, kaikki tiede ja kaikki rationaalisuus riippuu tietoisista akteista, joita voida ymmärtää lainkaan naturalismin näkökulmasta. Maailma konstituoituu tietoisuuden kautta, ei siitä riippumatta eikä maailma voi ymmärtää ilman tietoisuutta. Husserlin kritiikki naturalismia kohtaan liittyy hänen käsitteeseensä luonnollinen asenne, joka on sulkeistettava fenomenologisen asenteen saavuttamiseksi.
Naturalismissa on toisinaan selitetty luonnonlaeilla myös yhteiskuntaa ja ihmisen toimintaa tai asetettu kulttuuri luonnolle alisteiseksi, mutta yleensä naturalismilla ihmistieteissä tarkoitetaan kantaa, jonka mukaan ihmistieteiden tulisi tarkastella tutkimuskohteitaan samalla tieteellisellä metodologialla kuin luonnontieteissä tarkastellaan luonnon objekteja. Naturalismi vastustaa myös kaikkea mystiikkaa.
Naturalismilla on eri muotoja filosofian eri osa-alueilla. Metafysiikassa naturalismi kieltää ei-luonnollisten teoreettisten entiteettien kuten kvarkkien olemassaolon ja ei-luonnolliset syyt kuten yliluonnolliset tekijät, jotka ovat tieteen saavuttamattomissa. Tietoteoriassa naturalismin mukaan tiedollinen oikeutus ja tieteelliset selitykset ovat jatkumossa luonnontieteiden kanssa. Metodologisen naturalismin mukaan luonnontieteiden metodit ovat ainoa tapa luotettavaan tietoon. Etiikassa naturalismi selittää eettiset käsitteet luonnollisten ominaisuuksien mukaisesti siitä huolimatta, että G. E. Moore (1873-1958) argumentoi tämänkaltaisen selittämisen johtavan naturalistiseen virhepäätelmään. Mielenfilosofiassa naturalismin mukaan mentaaliset ilmiöt ovat, tai niiden syynä ovat aivotilat.
Kaikille näille naturalismin esiintymille filosofiassa on olemassa myös vastaava vastakkainen ei-naturalistinen kanta ja naturalismia on arvosteltu paljon sitoutumisesta skientismiin, jonka mukaan tiede on maailman mitta. Esimerkiksi Quinen kriitikot ovat esittäneet, että hän haluaa korvata filosofian luonnontieteellä, ontologian fysiikalla tai tietoteorian empiirisellä psykologialla. Quinen kanta asiaan on se, että hän näkee filosofian ja tieteen välillä vain aste-eron, ja arkijärki, tiede ja filosofia muodostavat jatkumon, jossa siirtymä toisesta toiseen on astettaista. Voidaan kuitenkin kysyä mikä rooli filosofialle jää tässä jatkumossa ja asiasta keskustellaan vilkkaasti edelleen.
Erityisen kielteisesti naturalismiin on suhtautunut Edmund Husserlin (1859-1938) fenomenologia. Hänen mukaansa se on tieteellisen metodin vääristynyt hedelmä. Husserlin mukana kaikki tieto, kaikki tiede ja kaikki rationaalisuus riippuu tietoisista akteista, joita voida ymmärtää lainkaan naturalismin näkökulmasta. Maailma konstituoituu tietoisuuden kautta, ei siitä riippumatta eikä maailma voi ymmärtää ilman tietoisuutta. Husserlin kritiikki naturalismia kohtaan liittyy hänen käsitteeseensä luonnollinen asenne, joka on sulkeistettava fenomenologisen asenteen saavuttamiseksi.
Erikieliset vastineet
| naturalism | englanti (English) | |
| naturalisme | ranska (français) | |
| naturalism | ruotsi (svenska) | |
| Naturalismus | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- analyyttinen filosofia (vieruskäsite)
- eettinen naturalismi (alakäsite)
- idealismi (vieruskäsite)
- luonnollinen asenne
- materialismi (vieruskäsite)
- metodologinen naturalismi (alakäsite)
- naturalistinen epistemologia (alakäsite)
- naturalistinen mielenfilosofia (alakäsite)
- naturalistinen virhepäätelmä
- ontologinen naturalismi (alakäsite)
- positivismi
- realismi (vieruskäsite)
- supernaturalismi
Käytetyt lähteet
BunninNYuJ2004, AudiR2015, RaatikainenP2010, PapineauD2015, Moran2000
Alaviitteet
- ↑ "Kantani on naturalistinen; en näe filosofiaa minään valmistavana opetuksena tai perustana tieteelle, vaan tiede ja filosofia muodostavat jatkumon...Ei ole mitään ulkopuolista näköalapaikkaa, ei ensimmäistä filosofiaa." (W. V. Quine: Ontological Relativity and Other Essays, käännös RaatikainenP2010, s. 162-163).
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.4.2024: Filosofia:naturalismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:naturalismi.)