Filosofia:ehtolause
hypoteettinen propositio | hypoteettinen arvostelma | ehtolause
| implikaatiolause | |||
| hypoteettinen propositio | |||
| hypoteettinen arvostelma | |||
| ehtolause |
Määritelmä
kaksiosainen lause, propositio tai arvostelma, joista ensimmäinen on ehto jälkimmäisen vallitsemiselle
Selite
Modernissa logiikassa puhutaan yleensä ehtolauseesta tai implikaatiolauseesta. Sillä on muoto "Jos A, niin B", missä lausetta A kutsutaan etujäseneksi tai ehto-osaksi ja lausetta B takajäseneksi. Ehtolauseen kahta osaa liittävän konnektiivin, implikaation luonteesta on kiistelty antiikin ajoista alkaen.
Lauseen "Jos Oswald ei tappanut Kennedyä, joku muu teki sen."
kaltaista ehtolausetta sanotaan indikatiiviseksi, koska sekä sen etu- että takajäsen ovat indikatiivimuodossa.
Lauseen "Jos Oswald ei olisi tappanut Kennedyä, joku muu olisi tehnyt sen."
kaltaista ehtolausetta kutsutaan puolestaan subjunktiiviseksi ehtolauseeksi, koska sen molemmat jäsenet ovat subjunktiivimuodossa. Niin kutsutut kontrafaktuaaliset (tosiasioiden vastaiset) ehtolauseet ovat sellaisia erityisiä subjunktiivisia ehtolauseita jotka olettavat, vaikkakaan eivät avoimesti väitä, että etujäsen on epätosi; esimerkiksi lause
"Jos Natsi-Saksa olisi voittanut sodan, Englannin juutalaiset olisivat joutuneet keskitysleireille"
on kontrafaktuaalinen. Tärkeä piirre kontrafaktuaaleissa on, etteivät ne ole totuusfunktionaalisia eli niitä ei voida esittää tyydyttävästi ekstensionaalisessa peruslogiikassa.
Traditionaalissa logiikassa tunnettiin kolme propostio- tai arvostelmatyyppiä, nk. kategoriset, hypoteettiset ja disjunktiiviset arvostelmat. Aristoteleen syllogismeissa esiintyi pelkästään kategorisia arvostelmia. Aristoteleen seuraajat Theophrastos ja Eudemos alkoivat tutkia myös syllogismeja joissa oli kompleksisempia premissejä, joita he kutsuivat hypoteettisiksi. Avicenna (980–1037 jaa.) piti disjunktiivisia propositioita hypoteettisten propositioiden alaluokkana, toisen alaluokan muodostivat konditionaalit.
Modernissa logiikassa puhutaan yleensä ehtolauseesta tai implikaatiolauseesta. Sillä on muoto "Jos A, niin B", missä lausetta A kutsutaan etujäseneksi tai ehto-osaksi ja lausetta B takajäseneksi. Ehtolauseen kahta osaa liittävän konnektiivin, implikaation luonteesta on kiistelty antiikin ajoista alkaen.
Lauseen "Jos Oswald ei tappanut Kennedyä, joku muu teki sen."
kaltaista ehtolausetta sanotaan indikatiiviseksi, koska sekä sen etu- että takajäsen ovat indikatiivimuodossa.
Lauseen "Jos Oswald ei olisi tappanut Kennedyä, joku muu olisi tehnyt sen."
kaltaista ehtolausetta kutsutaan puolestaan subjunktiiviseksi ehtolauseeksi, koska sen molemmat jäsenet ovat subjunktiivimuodossa. Niin kutsutut kontrafaktuaaliset (tosiasioiden vastaiset) ehtolauseet ovat sellaisia erityisiä subjunktiivisia ehtolauseita jotka olettavat, vaikkakaan eivät avoimesti väitä, että etujäsen on epätosi; esimerkiksi lause
"Jos Natsi-Saksa olisi voittanut sodan, Englannin juutalaiset olisivat joutuneet keskitysleireille"
on kontrafaktuaalinen. Tärkeä piirre kontrafaktuaaleissa on, etteivät ne ole totuusfunktionaalisia eli niitä ei voida esittää tyydyttävästi ekstensionaalisessa peruslogiikassa.
Erikieliset vastineet
| conditional clause | englanti (English) | |
| hypothetical proposition | englanti (English) | |
| villkorssats | ruotsi (svenska) | |
| Bedingungssatz | saksa (Deutsch) | |
| konditsionaal·lause | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- disjunktiivinen arvostelma (vieruskäsite)
- implikaatio (osakäsite)
- implikaation paradoksit (ominaisuus)
- kategorinen propositio (vieruskäsite)
- kontrafaktuaalinen konditionaalilause (alakäsite)
Käytetyt lähteet
Bobzien2016, RaatikainenP1997, Strobino2018
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.6.2025: Filosofia:ehtolause. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:ehtolause.)