Oikeustiede:vastikesuhde maksulaissa
vastikesuhde maksulaissa
vastikesuhde maksulaissa (luo nimityssivu) |
Jotta laki voitaisiin säätää maksulakina (PeL 81.2 §) eli veroa ylimalkaisemmin (vain maksun yleiset perusteet laissa) lakitasossa säänneltynä, ratkaisukriteerinä on maksua vastaan saatavan palvelun (valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuus) arvo maksajalle maksun suuruuteen verrattuna etenkin silloin, kun maksulla on korvausluonteen ohessa muita tavoitteita, kuten elinkeinotoiminnan sanktiointi tai varojen kerääminen valtiolle. Kysymyksessä on eduskunnan perustuslakivaliokunnan kehittämä perustuslain tulkintasääntö.
Perustuslaissa säädetään toisaalta verolain vähimmäissisällöstä, toisaalta valtion tuottamista palveluista suoritettujen maksujen perusteista. Verosta on säädettävä yksityiskohtaisesti lakitekstissä niin, ettei viranomaiselle säädetä harkintavaltaa perittävän veron määrästä eikä verovelvollisuudesta ylipäätään (PeL 81.1 §). Vuoden 1919 hallitusmuodon tulkintasäännön mukaan verovelvollisen tuli voida lukea lakitekstistä verovelvollisuutensa suuruus. Valtion viranomaisen virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden sekä maksujen vain suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla.
Maksu on veron luontoinen, mikäli maksuvelvollinen ei saa suoritustaan arvoltaan vastaavaa palvelusta valtiolta. Maksun ja valtion suoritteen ei kuitenkaan tarvitse olla yhtä suuria.
Perustuslain 81.2 §:ssä tarkoitettujen maksujen tuotolla voidaan mm. kattaa maksuvelvollisten elinkeinonharjoittajien toiminnan viranomaisvalvonta.Kirjoittaja: Ilkka Saraviita
Lähikäsitteet
- kunnallisvero
- maksulaki
- palvelumaksu
- perustuslaki
- rangaistuksen luontoinen maksu
- valtiolle perittävät maksut
- vero
- verolaki
- verotusvalta
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:vastikesuhde maksulaissa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:vastikesuhde maksulaissa.)