Ihmistieteet:diskurssi

    Tieteen termipankista

    diskurssi

    diskurssi
    Määritelmä

    1) tietyn aiheen tai alan ympärille muodostunut kielellisten ja muiden vuorovaikutustapojen kokonaisuus

    2) sosiaalista toimintaa ja merkitysten muodostumista määrittävä käytänteiden järjestelmä
    Selite

    Arkikielessä diskurssi ymmärretään yleensä keskusteluksi tai puhetavaksi, mutta tieteellisenä käsitteenä sillä voidaan viitata monenlaisiin vuorovaikutustapojen kokonaisuuksiin, joita tarkastellaan eri näkökulmista. Diskurssi on tutkimuksen työkaluna loogisesti yhteydessä tiedon ja tietämisen tapojen teoretisointeihin.[1] Laaja-alaisena käsitteenä sitä voidaan käyttää kuvaamaan sekä tiedon aluetta (sisältö, aihe) että tiedon muodostamisen tapaa.[2] Diskurssi määritelläänkin tutkimuksessa usein tietyn aiheen tai alan ympärille muodostuvaksi vuorovaikutustapojen kokonaisuudeksi.[3] Diskurssien rajaaminen ei kuitenkaan ole helppoa tai yksiselitteistä, eikä välttämättä edes olennaista. Erilaiset diskurssit ja diskursiiviset käytänteet limittyvät ja muodostavat hybridejä, mutta taistelevat myös vallasta samoilla tiedon ja toiminnan alueilla.

    Diskurssin teoretisointi tutkimuskäsitteeksi liittyy erityisesti humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä 1960- ja 1970-luvuilla nousseeseen nk. kielelliseen käänteeseen: uudenlaiseen, strukturalistista tutkimusta kritisoineeseen tieteidenväliseen näkökulmaan, jonka tutkimuskohteena oli kielen ja yhteiskunnan välinen suhde. Muutos toi tarkastelun keskiöön todellisen kielenkäytön, todelliset ihmiset ja yhteisöt kysymyksineen ja ongelmineen. Yksi kaiken diskurssintutkimuksen peruslähtökohdista on, että diskurssi on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa syntyvää todellisuutta, mutta sosiaalinen todellisuus myös luo kielenkäyttöä ja muovaa siten yksilön vuorovaikutusta yhteisön kanssa.[4]

    Kriittisenä diskurssianalyysinä tunnetun koulukunnan perustajiin kuuluva Norman Fairclough (1992) määrittelee diskurssin ”käytännöksi, joka ei pelkästään representoi maailmaa, vaan myös merkityksellistää (engl. signify) sitä, perustuen ja rakentuen merkitykselle (engl. meaning)”. Diskurssia on teoreettisena käsitteenä käyttänyt ja kehittänyt erityisesti Michel Foucault, joka määritteli diskurssin yleisesti: sopimuksenvaraisiksi ja johdonmukaisiksi tavoiksi puhua ja kirjoittaa jostakin.[5] Foucault tosin itse käytti diskurssin käsitettä epäjohdonmukaisesti ja vaihtelevasti koko uransa ajan.[6] Foucault’n (1971) ideologisemmin latautunut diskurssin määritelmä kuvaa sen ”väkivallaksi asioita kohtaan”, koska diskursiiviset käytänteet eivät pelkästään ohjaa kommunikaatiota, vaan ne myös muuttavat kommunikaation kohdetta sekä kommunikoijaa. Diskurssi on siis enemmän kuin keskustelu tai tavat vuorovaikuttaa; siihen sisältyvät kaikki ne mahdollisuudet ja rajoitukset, jotka osallistujia ohjaavat.

    Foucault’n (1971) mukaan diskurssiin kuuluvien lausumien muotoilemista sääntelevät diskursiiviset käytänteet eli sosiaalisesti vakiintunut tapa tuottaa lausumia. Diskursiivinen käytänne ohjaa kirjoittamaan ja puhumaan asioista tietyllä tavalla sekä määrittää tilannesidonnaisen "normaalin" ja "hyväksyttävän" vuorovaikutuksen tapoja ja sisältöjä. Diskursiiviset käytänteet, diskurssiin kuuluva käsitejärjestelmä ja diskurssia rakentavat representaatiot ilmentävät siten tiettyjä ideologioita, tapoja hahmottaa todellisuutta ja siihen kuuluvia subjekteja, objekteja ja suhteita.[7] Näin määriteltynä diskurssin merkitys rinnastuu kulttuurin käsitteeseen.

    Diskurssi liitetään yleensä kielen tutkimukseen sekä ajatukseen maailman ja sosiaalisten rakenteiden ilmenemisestä kielellisessä, puhutussa tai tekstuaalisessa muodossa. Diskurssin käsitettä on myös kritisoitu tästä irrallisuudesta ja inhimillisen toiminnan pelkistämisestä kielellisiksi esityksiksi. Foucault’a on edelleen tulkittu niin, että hän kieltäisi ontologisen realismin ja väittäisi todellisuuden olevan olemassa vain diskursseissa ja siten kokonaisuudessaan sosiaalisesti rakentunutta. Foucault (1969) ei kuitenkaan kiellä reaalisen, aineellisen todellisuuden olemassaoloa, vaan sen, että millään olisi mitään merkitystä diskurssien ulkopuolella. Fyysiset objektit ja toiminta ovat siis reaalisesti olemassa, mutta ne saavat merkityksensä ja muuttuvat tiedon kohteiksi ainoastaan diskursseissa.[8] Lisäksi diskurssi voi levitä materiaaliseen todellisuuteen ja sisällyttää itseensä aineellisen maailman elementtejä: esimerkiksi instituutioiden rakenteet, työvälineet ja arkkitehtuuri voivat ilmentää niissä vallitsevia diskursiivisia käytänteitä.[9]

    Katso Korp-palvelun tuottamia kontekstiesimerkkejä diskurssi-sanan esiintymistä suomenkielisten väitöskirjojen tiivistelmissä (2006-2016).
    Lisätiedot Diskurssi juontuu latinan juoksentelua tarkoittavasta verbistä discursus. Nykyisen käyttötavan taustalla on ranskan puhetta, esitelmää, juttelua ja jaarittelua tarkoittava discourse ja englannin discourse, joka viittaa nimenomaan puhuttuun kieleen ja keskusteluun.

    Erikieliset vastineet

    discourseenglanti (English)
    discoursranska (français)
    diskursruotsi (svenska)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    AlhanenK2007, FaircloughN1992, FoucaultM1969, FoucaultM1971, HallS1997, HeikkinenV1999, HeikkinenV2012, Pietikäinen&Mäntynen2009, SolinA2001

    Alaviitteet

    1. ↑ Heikkinen 2012: 94.
    2. ↑ Fairclough 1992: 127–128.
    3. ↑ Heikkinen 2012: 95–96.
    4. ↑ Pietikäinen & Mäntynen 2009: 22–23; Heikkinen 2012: 94.
    5. ↑ Foucault 1969: 105–106.
    6. ↑ Alhanen 2007: 48–49, 205.
    7. ↑ Heikkinen 1999; Solin 2001:32.
    8. ↑ Hall 1997: 44–45.
    9. ↑ Foucault 1971.

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Ihmistieteet:diskurssi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Ihmistieteet:diskurssi.)

    Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →



    Noudettu kohteesta ”https://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Ihmistieteet:diskurssi&oldid=511920”