kuluttajasopimusoikeus

Määritelmä kuluttajaoikeuden osa, joka käsittää yksityiseen kulutukseensa hyödykkeitä hankkivan fyysisen henkilön (kuluttaja) ja kaupallista toimintaa harjoittavan fyysisen henkilön tai yhteisön (elinkeinonharjoittaja) välisiä sopimuksia (kuluttajasopimus) koskevan oikeudellisen sääntelyn

Selite

Sopimusoikeus perustuu pääsääntöisesti oletukseen tasavahvoista sopijapuolista, jotka pystyvät riittävästi arvioimaan eri sopimusehtojen sisältöä ja halutessaan vaikuttamaan sopimuksen sisältöön. Sen vuoksi sopimusoikeus perustuu vahvasti sopimusvapauden periaatteelle. Sen mukaan sopimuksen osapuolet voivat vapaasti päättää siitä, solmivatko he sopimuksen ja minkä sisältöisenä se solmitaan. Julkisella vallalla ei katsota olevan tarvetta mainittavasti rajoittaa sopimusten solmimis- ja sisältövapautta. Sopimusoikeudellinen sääntely - kuten esimerkiksi irtaimen omaisuuden kauppaa sääntelevä kauppalaki (355/1987) - onkin tämän vuoksi tahdonvaltaista oikeutta, joka mahdollistaa sen, että osapuolet voivat ottaa sopimukseensa ehtoja, jotka poikkeavat lain säännöksistä. Sopimusoikeus rakentuu myös keskeisesti sopimusten sitovuuden periaatteelle. Sen mukaan tehty sopimus sitoo sopimuksen osapuolia, eikä näillä ole oikeutta yksipuolisesti vetäytyä siitä tai muuttaa sen ehtoja yksittäisen sopimukseen solmimisen jälkeen.

Kuluttajasopimusten osalta on kuitenkin havaittu, että sopimusoikeuden oletus tiedollisesti ja voimasuhteiltaan tasavertaisista sopimuksen osapuolista ei käytännössä toteudu. Elinkeinonharjoittajat ovat pääsääntöisesti selvästi vahvemmassa asemassa, eivätkä kuluttajat useinkaan pysty vaikuttamaan sopimuksen sisältöön. Kuluttajasopimuksissa käytetäänkin yleisesti vakioehtoja (ks. vakiosopimus), jotka ovat elinkeinonharjoittajien tai heitä edustavien järjestöjen laatimia, ja jotka tämän vuoksi sisältönsä puolesta suosivat elinkeinonharjoittajia. Kuluttajat eivät käytännössä välttämättä ole edes tietoisia niistä ehdoista, jotka sääntelevät heidän ja elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia. Kuluttajaoikeudessa onkin tämän vuoksi kehitetty useita erilaisia keinoja, joiden avulla kuluttajan sopimusoikeudellista asemaa on pyritty parantamaan. Huomattava osa tästä kuluttajasopimusoikeudellisesta sääntelystä sisältyy vuonna 1978 voimaan tulleeseen kuluttajansuojalakiin (38/1978).

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Klaus Viitanen

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

BärlundJ2020, HemmoM2003, HemmoM2003b, WilhelmssonT2008

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.4.2024: Oikeustiede:kuluttajasopimusoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kuluttajasopimusoikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →