Oikeustiede:kuluttajasopimusoikeus
kuluttajasopimusoikeus
kuluttajasopimusoikeus |
Sopimusoikeus perustuu pääsääntöisesti oletukseen tasavahvoista sopijapuolista, jotka pystyvät riittävästi arvioimaan eri sopimusehtojen sisältöä ja halutessaan vaikuttamaan sopimuksen sisältöön. Sen vuoksi sopimusoikeus perustuu vahvasti sopimusvapauden periaatteelle. Sen mukaan sopimuksen osapuolet voivat vapaasti päättää siitä, solmivatko he sopimuksen ja minkä sisältöisenä se solmitaan. Julkisella vallalla ei katsota olevan tarvetta mainittavasti rajoittaa sopimusten solmimis- ja sisältövapautta. Sopimusoikeudellinen sääntely - kuten esimerkiksi irtaimen omaisuuden kauppaa sääntelevä kauppalaki (355/1987) - onkin tämän vuoksi tahdonvaltaista oikeutta, joka mahdollistaa sen, että osapuolet voivat ottaa sopimukseensa ehtoja, jotka poikkeavat lain säännöksistä. Sopimusoikeus rakentuu myös keskeisesti sopimusten sitovuuden periaatteelle. Sen mukaan tehty sopimus sitoo sopimuksen osapuolia, eikä näillä ole oikeutta yksipuolisesti vetäytyä siitä tai muuttaa sen ehtoja yksittäisen sopimukseen solmimisen jälkeen.
Kirjoittaja: Klaus Viitanen
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
BärlundJ2020, HemmoM2003, HemmoM2003b, WilhelmssonT2008
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:kuluttajasopimusoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kuluttajasopimusoikeus.)