aluesaanto kansainvälisessä oikeudessa


aluesaanto kansainvälisessä oikeudessa

Määritelmä alueen siirtyminen osaksi valtiota kansainvälisen oikeuden tunnustaman saantoperusteen nojalla

Selite Perinteisesti kansainvälisoikeudelliset aluesaannot on jaettu kahteen pääryhmään: alkuperäissaantoihin ja johdannaissaantoihin. Erona on pidetty, onko alueella ollut aiempaa omistajaa. Alkuperäissaantoihin on luettu saannot, jotka perustuvat aluevaltaukseen, luonnonmuutokseen tai pitkäaikaiseen nautintaan. Aluevaltauksessa on kysymys isännättömän alueen (terra nullius) liittämisestä olemassa olevaan valtioon. Valtauksen toteutuminen edellyttää alueen riittävän tehokasta haltuunottoa ja hallintoa. Luonnonmuutoksen johdosta tapahtuva aluesaanto voi perustua esimerkiksi vulkaanisen saaren syntymiseen valtion aluevesille. Pitkäaikaisessa nautinnassa alueen pitkään jatkunut hallinta voi muodostaa saantoperusteen. Johdannaissaannot perustuvat alueluovutukseen tai alueen valloittamiseen. Menneinä aikoina alueen valloittaminen oli yleisesti hyväksytty saantoperuste. Voimassa oleva kansainvälinen oikeus ei kuitenkaan tunnusta laillisiksi hyökkäysteoilla tai niillä uhkaamalla hankittuja aluesaantoja. Koska nykyään käytännöllisesti katsoen kaikki maapallon maa-alueet Etelämannerta lukuun ottamatta kuuluvat valtioalueisiin, tavallisin aluesaantomuoto on sopimusperusteinen alueluovutus. Toisinaan saantomuotoina on myös pidetty maantieteelliseen yhteenkuuluvuuteen (kontiguiteetti) tai tuomioistuinratkaisuun perustuvia saantoja.

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittajat: Kari Hakapää ja Lotta Viikari

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

BromsB1978, s. 188-199, HakapääK2010, s. 92-103, KoskenniemiM1984, MalanzukP1997, s. 147-160

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:aluesaanto kansainvälisessä oikeudessa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:aluesaanto kansainvälisessä oikeudessa.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →