Oikeustiede:tulolähde
tulolähde
| tulolähde |
Tulolähdejaon tarkoituksena on pitää toisistaan erillään erilaisten taloudellisten toimintojen tulosten laskenta. Jokaisella verovelvollisella voi olla 1–3 tulolähdettä: elinkeinotoiminnan tulolähde, maatalouden tulolähde ja muun toiminnan eli ns. henkilökohtainen tulolähde. Eri tulolähteiden tulokset lasketaan eri tavoin. Luonnollisten henkilöiden ja kotimaisten kuolinpesien tulot jaetaan ansio- ja pääomatulolajin tuloksi sen jälkeen kun verotettava tulo on tulolähteittäin laskettu.
Elinkeinotoiminnan tulolähteen tulo lasketaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL, 360/1968) mukaan. Kyseisessä laissa elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa (1 §). Maatalouden tulolähteen tulo lasketaan maatilatalouden tuloverolain (MVL, 543/1967) mukaan. Laissa maataloudella tarkoitetaan varsinaisen maatalouden lisäksi myös sellaista erikoismaataloutta tai maa- ja metsätalouteen liittyvää muuta toimintaa, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä (2 §). Muun toiminnan tulon laskemisesta säädetään tuloverolaissa (TVL, 1535/1992). Tuloverolain säännöksiä sovelletaan myös elinkeinotoiminnan ja maatalouden verotuksessa, jos edellä mainituissa laeissa ei toisin säädetä.
Tulolähdejaolla on merkitystä tuloksen laskutapojen eroavaisuuksien lisäksi myös tappioiden vähennysoikeuden kannalta, sillä tappiontasaus tapahtuu tulolähteittäin (TVL 119 §, tästä poikkeuksena kuitenkin luonnollisen henkilön mahdollisuus vaatia ns. vaihtoehtoisella tappiontasauksella elinkeinotoiminnan tai maatalouden tappiota vähennettäväksi pääomatuloista TVL 59 §:n nojalla).
Käytetyt lähteet: laki elinkeinotoiminnan tulon verottamisesta (360/1968), maatilatalouden tuloverolaki (543/1967), tuloverolaki (1535/1992)Kirjoittaja: Jenni Similä
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Oikeustiede:tulolähde. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:tulolähde.)