Oikeustiede:välimiesmenettely
välimiesmenettely
välimiesmenettely |
Välimiesmenettelystä säädetään vuonna 1992 annetussa laissa (967/1992, jäljempänä VML). Välimiesmenettely pohjautuu sopimusvapauteen. Riidan osapuolet voivat sopimusvapauden rajoissa selvittää keskinäiset erimielisyytensä hyväksi katsomallaan tavalla, esimerkiksi tekemällä sovinnon tai turvautumalla välimiesmenettelyyn. Välimiesmenettely saattaa tulla kysymykseen vain sellaisissa asioissa, joissa sovinto on sallittu. Julkisen oikeuden alaan kuuluvissa asioissa ei välimiesmenettelyä yleensä voida käyttää. Yksityisoikeudellisistakin asioista osa, esimerkiksi isyyttä ja lapsen huoltoa koskevat asiat, on sellaisia, joissa sovinto ei ole sallittu. Se, että riidan ratkaisemiseen joudutaan soveltamaan ns. pakottavia säännöksiä, ei sinänsä merkitse, ettei sovinto asiassa voisi olla sallittu. Sovinto ei kuitenkaan ole sallittu silloin, kun kanteessa vaaditaan sellaista oikeusseuraamusta, joka ei ole laillisesti aikaansaatavissa asianosaisten välisin sopimuksin ilman viranomaisen myötävaikutusta. Merkitystä ei kuitenkaan sinänsä ole sillä, kuuluisiko riita tuomioistuinprosessissa johonkin ehdottomaan vai tahdonvaltaiseen oikeuspaikkaan. Näin ollen arvioitaessa kysymystä siitä, voidaanko riita jättää välimiesten ratkaistavaksi, arviointiin ei vaikuta se seikka, onko prorogaatiosopimuksen tekeminen riidasta mahdollista.
Kirjoittaja: Gustaf Möller
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Oikeustiede:välimiesmenettely. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:välimiesmenettely.)