Oikeustiede:välimiesmenettely/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Säädöspohja. Voimassa oleva laki välimiesmenettelystä on annettu 23.10.1992 (967/1992), jäljempänä VML. Laki on tullut voimaan 1.12.1992, ja sillä on kumottu välimiesmenettelystä 4.2.1928 annettu laki (46/1928). Välitystuomion täytäntöönpanosta säädetään lisäksi ulosottokaaren (705/2007) 2 luvun 19 §:ssä.
Tosiasiallinen käyttö. Välimiesmenettely on vanha riitojen ratkaisutapa, joka meillä oli tunnettu jo ennen vuoden 1734 lakia. Nykyään välimiesmenettelyä käytetään runsaasti erityisesti elinkeinoelämän piirissä. Niinpä esimerkiksi kaupan, teollisuuden ja rakennustoiminnan alalla tehtäviin sopimuksiin otetaan usein lauseke, jonka mukaan välimiehet ratkaisevat riidat, eli ns. välityslauseke. Menettelyllä on merkitystä myös työelämän piirissä työehtosopimuksista johtuvien riitojen ratkaisemisessa.
Välimiesten ratkaistaviksi jätetyt riita-asiat ovat usein sekä laajoja että vaikeita. Niiden taloudellinen merkitys saattaa asianosaisille olla varsin suuri. Elinkeinoelämän ulkopuolella välimiesmenettelyn tarve ja merkitys on sen sijaan melko vähäinen. Eräissä asioissa välimiesmenettelyä ei – ainakaan pääsäännön mukaan – voida pitää edes soveliaana. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi yksityisen kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliset riidat sekä yksittäisistä työsopimuksista johtuvat riitaisuudet.
Välimiesmenettelyn edut. Miksi välimiesmenettelyä käytetään tuomioistuinprosessin asemesta? Mitään yleispätevää vastausta ei tähän kysymykseen ole annettavissa. Ne syyt, joiden vuoksi asianosaiset sopivat välillään syntyneen riidan jättämisestä välimiesten ratkaistavaksi tai ottavat keskenään solmimaansa yksityisoikeudelliseen pääsopimukseen välityslausekkeen, saattavat huomattavasti vaihdella. Välimiesmenettelyyn on kuitenkin katsottu tuomioistuinprosessiin verrattuna liittyvän useita huomionarvoisia etuja.
Ensinnäkin menettely on joustavaa ja joutuisaa. Välimiesmenettelyn järjestämisessä voidaan paremmin kuin valtion tuomioistuimissa ottaa huomioon sekä asian erityislaatu että asianosaisten menettelyä koskevat sopimukset ja toivomukset. Nopeaan ratkaisuun pääsemistä edistää myös se, ettei välitystuomioon voida hakea muutosta vaan tuomio on lopullinen.
Toiseksi riidan ratkaisuun on saatavissa tarvittava erityisasiantuntemus. Välimiesmenettelyssä asianosaisilla on mahdollisuus valita riidan ratkaisijoiksi sellaiset henkilöt, joilla on kyseisellä alalla erityinen kokemus ja pätevyys.
Kolmanneksi menettely on vain rajoitetusti julkinen. Säännökset oikeudenkäynnin julkisuudesta eivät meillä sen enempää kuin muissakaan maissa koske välimiesmenettelyä. Riidan saattaminen ratkaistavaksi julkisessa oikeudenkäynnissä koetaan usein jo sellaisenaan haitalliseksi. Riita-asiassa joudutaan usein myös tuomaan esiin liike- tai ammattisalaisuuksia tai muuta yritystietoa, jonka tulo julkisuuteen voi olla asianosaisen elinkeinotoiminnalle haitallista.
Neljänneksi välimiesmenettely on tarpeellinen ja käyttökelpoinen kansainvälisluonteisissa riidoissa eli sellaisissa riidoissa, joilla esimerkiksi siitä syystä, että asianosaisilla on kotipaikka eri valtioissa, on katsottava olevan liittymiä useampaan kuin yhteen valtioon. Nimenomaan tällaisissa riidoissa välimiesmenettely on yleismaailmallisesti saavuttanut erityisen merkityksen. Myös valtio voi paremmin olla asianosaisena välimiesmenettelyssä kuin vieraan valtion tuomioistuimessa käytävässä prosessissa. Monet sellaiset seikat – kuten suvereniteetti ja immuniteettinäkökohdat –, jotka saattavat estää valtiota tai muita julkisyhteisöjä olemasta asianosaisina vieraan valtion tuomioistuimessa, eivät estä välimiesmenettelyyn turvautumista. Myös välimiesoikeuden kokoonpanosta voidaan sopia siten, että puolueettomuus ja esteettömyysnäkökohdat saavat asianmukaisen painon. Menettelykin voidaan varsin pitkälti sopia järjestettäväksi asianosaisten parhaaksi katsomalla tavalla tai esimerkiksi joidenkin kansainvälistä välimiesmenettelyä varten laadittujen säännösten mukaiseksi. Menettelyn ei siis tarvitse tapahtua minkään valtion riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyä koskevien säännösten mukaisesti.
Institutionaalinen välimiesmenettely ja ad hoc -välimiesmenettely. Välimiesmenettelystä puhuttaessa on toisinaan tapana erottaa toisistaan yhtäältä institutionaalinen välimiesmenettely ja toisaalta ad hoc -välimiesmenettely.
Institutionaalisesta välimiesmenettelystä on tapana puhua silloin, kun menettelyssä noudatetaan jonkin pysyvän välimiesmenettelyelimen sääntöjä ja kun tämä elin tavalla tai toisella – esimerkiksi nimeämällä välimiehet tai näiden puheenjohtajan taikka valvomalla, että välimiehet suorittavat tehtävänsä kohtuullisessa ajassa – osallistuu välimiesmenettelyn järjestämiseen. Suomessa ainoa tällainen pysyvä elin on Keskuskauppakamarin välityslautakunta. Sen nykyisin voimassa olevat säännöt ovat vuodelta 2013.
Ad hoc -välimiesmenettelystä taas on tapana puhua silloin, kun menettely tapahtuu välittömästi asianosaisten välisen sopimuksen ja voimassa olevan lain mukaan ilman minkään ulkopuolisen tahon myötävaikutusta. Eräänlaisesta institutionaalisen välimiesmenettelyn ja ad hoc -välimiesmenettelyn välimuodosta on kysymys silloin, kun asianosaiset ovat sopineet, että menettelyssä noudatetaan sellaisia erikseen hyväksyttyjä välimiesmenettelysääntöjä, jotka eivät ainakaan välttämättä edellytä minkään ulkopuolisen tahon myötävaikutusta. Tällaisesta menettelystä on kysymys esimerkiksi silloin, kun asianosaiset ovat sopineet Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesta menettelystä.
Välimiehet. Välimiehiä tulee olla kolme, jolleivät asianosaiset ole muuta määränneet (VML 7 §). Koska välimiesten palkkiot saattavat nousta varsin huomattaviin rahamääriin, asianosaiset ovat viime vuosikymmeninä entistä useammin määränneet, että välimiehiä tulee olla vain yksi.
Välimiehenä saa olla jokainen, joka hallitsee itseään ja omaisuuttaan, jolleivät asianosaiset ole toisin määränneet (VML 7 § 1 mom.). Asianosaiset voivat siis myös sopia, että välimiesten tai jonkun heistä, esimerkiksi puheenjohtajan, tulee täyttää tietyt kelpoisuusvaatimukset, esimerkiksi olla juristi. Selvyyden vuoksi on lakiin otettu nimenomainen säännös siitä, että välimiehenä voi toimia myös muu kuin Suomen kansalainen.
Välimiehen tulee tehtävässään olla puolueeton ja riippumaton (VML 9 § 1 mom.).
Välimies on asianosaisen vaatimuksesta julistettava esteelliseksi tapauksissa, joissa hän olisi tuomarina ollut esteellinen käsittelemään asiaa, ja lisäksi myös muun sellaisen seikan johdosta, joka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan tai riippumattomuuttaan (VML 10 §). Välimies voidaan julistaa esteelliseksi vain siinä tapauksessa, että asianosainen on esittänyt tätä koskevan vaatimuksen. Esteellisyysperusteet ovat siis tahdonvaltaisia, ja asianosainen, joka ei asianmukaisessa järjestyksessä esitä välimiehen esteelliseksi julistamista koskevaa vaatimusta, menettää oikeutensa myöhemmin vedota esteellisyysperusteeseen.
Asianosaiset voivat sopia siitä, missä järjestyksessä välimiehen esteelliseksi julistamista koskeva vaatimus on tutkittava (VML 11 §). Niinpä institutionaalista välimiesmenettelyä koskevissa säännöissä määrätään usein, että tällaisen vaatimuksen tutkiminen kuuluu välimiesmenettelyn järjestämiseen osallistuvalle pysyvälle elimelle. Jos tällaista sopimusta ei ole tehty, on asianosaisen esitettävä välimiehille kirjallisesti vaatimuksensa välimiehen julistamisesta esteelliseksi 15 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon välimiesten asettamisesta, ja perusteesta, jolla välimies voidaan julistaa esteelliseksi (VML 11 § 2 mom.).
Jos asianosaisen asianmukaisessa järjestyksessä tekemä, välimiehen esteelliseksi julistamista koskeva vaatimus on hylätty, asianosaisella on oikeus vaatia asiassa annettavan välitystuomion kumoamista sen johdosta, että välimies on ollut esteellinen. Näin on täysin riippumatta siitä, mitä asianosaiset mahdollisesti ovat sopineet välimiehen esteelliseksi julistamista koskevan vaatimuksen tutkimisesta.
Jos välimiehiä tulee olla useampi kuin yksi, mutta asianosaiset eivät ole sopineet välimiehistä eikä siitä, miten välimiehet on nimettävä, kumpikin asianosainen nimeää yhtä monta välimiestä. Näin nimettyjen välimiesten on lisäksi valittava yksi välimies toimimaan puheenjohtajana, jolleivät asianosaiset ole määränneet, että riita on heidän nimeämiensä välimiesten ratkaistava (VML 13 §). Laissa on myös otettu huomioon tapaus, jossa riita on yhden välimiehen ratkaistava mutta jossa asianosaiset eivät ole päässeet sopimukseen välimiehestä 30 päivän kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut toiselta asianosaiselta kirjallisen ilmoituksen siitä, että tämä tahtoo jättää tietyn riidan välimiesten ratkaistavaksi. Tällöin asianosainen voi, jolleivät asianosaiset ole toisin sopineet, pyytää tuomioistuinta määräämään välimiehen (VML 16 ja 20 §).
Menettelysäännöt. Itse menettelystä välimiesten ratkaistavaksi annettua riitaa käsiteltäessä ei lakiin sisälly yksityiskohtaisia säännöksiä.
Niistä harvoista menettelyä koskevista säännöksistä, jotka sisältyvät lakiin, suurin osa on tahdonvaltaisia. Välimiehet eivät myöskään ole velvollisia noudattamaan oikeudenkäymiskaaren riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyä koskevia säännöksiä. Välimiesten on kuitenkin kaikissa tapauksissa noudatettava ns. kontradiktorista periaatetta. Lakiin sisältyy nimenomainen pakottava säännös, jonka mukaan välimiesten on varattava asianosaisille tarpeellinen tilaisuus ajaa asiaansa (VML 22 §). Muutoin asianosaisilla on valta sopia asian käsittelyssä noudatettavasta menettelystä (VML 23 §). Tämä voi tapahtua myös siten, että asianosaiset sopivat siitä, että menettely tapahtuu tiettyjen – esimerkiksi UNCITRALin – välimiesmenettelysääntöjen mukaan. Sen varalta, etteivät asianosaiset ole sopineet toisin asian käsittelyssä noudatettavasta menettelystä, välimiehillä on oikeus välimiesmenettelystä annetun lain säännöksiä noudattaen ja ottaen huomioon tasapuolisuuden ja joutuisuuden vaatimukset päättää asian käsittelyssä noudatettavasta menettelystä.
Välimiesten tulee edistää riidan asianmukaista ja joutuisaa selvittämistä. He saavat tässä tarkoituksessa pyytää asianosaista, todistajaa tai muuta henkilöä saapumaan kuultavaksi asiassa sekä kehottaa asianosaista tai muuta henkilöä esittämään välimiehille sellaisen hallussaan olevan asiakirjan tai esineen, jolla voi olla merkitystä todisteena (VML 27 §). Jos asianosaiset eivät ole toisin sopineet, välimiehet voivat myös määrätä asiantuntijan suorittamaan selvityksiä ja antamaan lausunnon sellaisesta asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisestä kysymyksestä, jonka arvioimiseen tarvitaan erityisiä ammattitietoja (VML 28 § l mom.).
Välimiehillä ei ole oikeutta asettaa uhkasakkoa eikä antaa määräyksiä muista pakkokeinoista. Heillä ei myöskään ole oikeutta ottaa vastaan valaa tai vakuutusta eikä totuusvakuutusta (VML 27 § 2 mom.). Jos välimiehet pitävät tarpeellisena todistajan tai asiantuntijan kuulustelemista tuomioistuimessa, asianosaisen kuulustelua totuusvakuutuksen nojalla taikka asianosaisen tai kolmannen henkilön velvoittamista esittämään asiakirja tai esine, jolla voi olla merkitystä todisteena, asianosainen voi esittää tätä koskevan hakemuksen tuomioistuimelle (VML 29 § l mom.). Hakemus tehdään sille käräjäoikeudelle, jonka alueella kuultava tai se, jota asia muuten koskee, oleskelee (VML 29 § 2 mom.). Käräjäoikeuden on – noudattaen, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetään todistelusta riita asiassa, – suoritettava hakemuksessa tarkoitettu toimenpide, jollei siihen ole estettä (VML 29 § 3 mom.).
Legaalinen välimiesmenettely. Eräissä tapauksissa välimiesmenettely perustuu välittömästi lain säännöksen. Tällaisesta ns. legaalisesta välimiesmenettelystä on säädetty muun muassa asianajajista annetun lain (496/1958) 2 § 1 momentin 10 kohdassa ja osakeyhtiölain (734/1978) 16 luvun 5 §:ssä. Eräissä legaalisen välimiesmenettelyn tapauksissa annettuihin tuomioihin on mahdollista hakea määräajassa muutosta valtion tuomioistuimelta. Legaalisessa välimiesmenettelyssä on – mikäli muuta ei ole erikseen säädetty – noudatettava välimiesmenettelystä annettuja yleissäännöksiä.