Oikeustiede:oikeuspaikkasopimus
oikeuspaikkasopimus | prorogaatiosopimus
oikeuspaikkasopimus | |||
prorogaatiosopimus |
Osapuolilla on yleensä oikeus sopia, että riita-asia voidaan tutkia tai on tutkittava muussa kuin laissa säädetyssä käräjäoikeudessa tai että asiaa ei saada tutkia jossain käräjäoikeudessa (oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 19 §). Oikeuspaikkasopimus on tehtävä kirjallisesti ja se voi koskea tiettyä riitakysymystä tai tietystä oikeussuhteesta vastaisuudessa syntyviä riitoja. Oikeuspaikkasopimus saatetaan tehdä esimerkiksi vakiosopimuksen osana olevalla oikeuspaikkalausekkeella. Mahdollinen on myös ns. hiljainen prorogaatio: käräjäoikeus on toimivaltainen käsittelemään asian, jos asianosainen ei tee siltä puuttuvasta toimivallasta väitettä käyttäessään asiassa ensi kerran puhevaltaa.
Oikeuspaikkasopimusta ei voida tehdä riita-asioissa, joita koskee ehdoton oikeuspaikka. Oikeuspaikkasopimuksen käyttöä on rajoitettu myös kuluttajaa, työntekijää ja elatusapua koskevissa asioissa heikomman osapuolen suojaamiseksi. Oikeuspaikkasopimus voi koskea vain tuomioistuimen alueellista toimivaltaa, eikä tuomioistuimen asiallisesta tai asteellisesta toimivallasta voida sopia. Oikeuspaikkasopimusta ei voida tehdä rikosasiassa.
Prorogaatiosopimus voi koskea myös tuomioistuimen kansainvälistä toimivaltaa riita-asiassa. Tällöin asianosaiset sopivat siitä, minkä valtion tuomioistuimessa asia on käsiteltävä. Sopimus on tavanomaisissa riita-asioissa pätevä (esimerkiksi Euroopan unionin neuvoston ns. Bryssel I -asetus 44/2001, 23 ja 24 artikla; oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 25 §).Kirjoittaja: Tatu Leppänen
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:oikeuspaikkasopimus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeuspaikkasopimus.)