Oikeustiede:suullisuusperiaate/laajempi kuvaus

Kotimainen oikeuskehitys

Alkukantaisissa oloissa oikeudenkäynnin suullisuus oli kirjoitustaidon ja lainoppineiden avustajien puuttuessa luonnollista. Ruotsalaisessa oikeudenkäyntijärjestyksessä, joka alkoi vakiintua Suomessa 1300-luvun keskivaiheilla, oikeudenkäyntimenettely oli vielä keskiajalla pääasiallisesti suullista. Kirjallinen menettely tuli käyttöön ensiksi 1600-luvulla perustetuissa hovioikeuksissa. Sieltä menettely ns. suullis-pöytäkirjalliseksi muuntuneena levisi vähitellen alioikeuksiin. Henkilöiden suullisetkin lausumat merkittiin pöytäkirjaan, joka oli jutussa annetun tuomion perustana.

Riita-asiain alioikeusmenettely uudistettiin suullisuusperiaatteen mukaiseksi 1.12.1993 voimaan tulleilla laeilla oikeudenkäymiskaaren ja eräiden siihen läheisesti liittyvien lakien muuttamisesta. Vastaavat muutokset toteutettiin rikosasioissa 1.10.1997 lukien.

Oikeusvertailu

Aikaisemmin yleistä kirjallista ja salaista menettelyä alettiin pitää eräänä oikeudenhoidon epäkohtana 1700-luvulta alkaen. Nykyaikaisen suullisuusperiaatteen juuret ovat Ranskan suuren vallankumouksen taustalla olleissa ihmisoikeusvaatimuksissa. Sen seurauksena eri maissa toteutetuissa oikeudenkäyntiuudistuksissa on yleensä saatettu voimaan suullinen ja välitön pääkäsittely, jonka tarpeellinen keskitys on turvattu sitä edeltävän valmistelun avulla. Valmisteluvaiheessa ovat yleisimpiä suullisen ja kirjallisen menettelyn erilaiset yhdistelmät.

Suullisuusperiaatteen merkitys ja suhde lähi-instituutioihin

Suullisuusperiaate on eräs tärkeimmistä prosessiperiaatteista. Suullinen menettely lisää oikeudenkäynnin varmuutta, nopeutta ja julkisuutta. Varsinkin todistelun osalta oikeuden edessä tapahtuva suullinen ja välitön todistajankuulustelu antaa luotettavimman pohjan todistusharkinnalle. Todistelun osalta voidaan tässä yhteydessä puhua myös parhaan todistusaineiston periaatteesta.

Suullisuusperiaatteen merkitys ei rajoitu pelkästään käytännöllisiin kysymyksiin. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 (1) artiklassa edellytetty mahdollisuus oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin (fair and public hearing) sisältää oikeudenkäynnin julkisuuden (yleisöjulkisuuden) lisäksi sen, että asianosaisilla tulee olla mahdollisuus esittää asiansa suullisesti suoraan tuomioistuimelle. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viime vuosina antamista useista ratkaisuista ilmenee, että tuomioistuimen suullista käsittelyä pidetään eräänä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin peruselementtinä. Varsinkin syytetylle, mutta myös muille asianosaisille tulee taata oikeus läsnäoloon ja tuoda julki kantansa silloin, kun tuomioistuimessa käsitellään hänen asiaansa.

Suullisuusperiaate on läheisessä yhteydessä välittömyysperiaatteeseen (ks. välittömyysperiaate prosessioikeudessa) ja sen johdonmukainen noudattaminen edellyttää samalla keskitysperiaatteen soveltamista oikeudenkäynnissä (ks. keskitysperiaate prosessioikeudessa).

Suullisuusperiaatteen toteutuminen lainkäytössä

Riita-asian valmisteluistunnossa asian käsittelyä jatketaan suullisesti siitä, mihin kirjallisessa valmistelussa on päädytty. Istunnossa asianosainen ei saa lukea eikä antaa tuomioistuimelle oikeudenkäyntikirjelmää tai muuta kirjallista lausumaa. Asianosainen saa kuitenkin suullisessa esityksessään tarkoituksenmukaisella tavalla hyödyntää kirjallisessa valmistelussa esitettyä oikeudenkäyntiaineistoa ja käyttää kirjallista muistiinpanoa muistinsa tueksi.

Pääkäsittelyssä suullisuus on vahva pääsääntö. Asianosainen ei saa lukea eikä antaa tuomioistuimelle kirjallista lausumaa eikä muutoinkaan esittää asiaa kirjallisesti. Asianosainen saa kuitenkin lukea asiakirjasta vaatimuksensa sekä suorat viittaukset oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuuteen sekä sellaisiin asiakirjoihin, joita pelkästään suullisesti esitettyinä on vaikea ymmärtää. Lisäksi hän saa käyttää kirjallista muistiinpanoa muistinsa tueksi.

Rikosasioissa asianosaisten kuuleminen on asian selvittämiseksi usein vielä tärkeämpää kuin riita-asioissa. Asianosaisten tulee rikosasioissakin pääsäännön mukaan esittää lausumansa suullisen valmistelun istunnossa ja pääkäsittelyssä suullisesti. Viittaaminen esitutkinnassa olevaan kertomukseen taikka tuomioistuimelle aikaisemmin annettuun kirjalliseen lausumaan tai sellaisen lausuman lukeminen ei ole pääsääntöisesti sallittua. Myös todistajat samoin kuin todistelutarkoituksessa kuultavat asianosaiset antavat kertomuksensa pääkäsittelyssä suullisesti. Kirjalliseen kertomukseen ei ole lupa edes viitata. Kuultava saa kuitenkin käyttää muistinsa tukemiseksi kirjallista muistiinpanoa.

Tietyt vähäiset rikosasiat, joissa syytetty on tunnustanut teon, voidaan käsitellä käräjäoikeudessa pelkästään kirjallisen aineiston pohjalta ilman suullista pääkäsittelyä tai muutakaan suullista tapaamista. Tällöin myöskään asianosaisten ei tarvitse saapua paikalle oikeudenkäyntiin (ks. kirjallinen menettely rikosasioissa).

Hovioikeuden pääkäsittely on suullinen, välitön ja keskitetty samalla tavoin kuin käräjäoikeudessakin. Pääkäsittelyä hovioikeudessa ei kuitenkaan toimiteta, jos asianosainen ei ole sitä vaatinut tai jos sen toimittamista pidetään selvästi tarpeettomana. Myös korkeimmassa oikeudessa ja hallintolainkäytössä voidaan tarvittaessa pitää suullinen käsittely. Käytännössä suullisia käsittelyjä korkeimmassa oikeudessa ja hallintolainkäytössä on toimitettu vain harvoin, joskin niiden määrä on viime vuosina ollut kasvussa.

Viime aikoina teknisten laitteiden lisääntynyt käyttö oikeudenkäynneissä on vaikuttanut suullisuuden toteutumiseen käytännössä. Tällöin asianosaisen henkilökohtainen saapuminen suulliseen istuntoon ei aina ole välttämätöntä, jos häntä voidaan kuulla esimerkiksi puhelimitse tai videolaitteiden avulla. Puhelimen ja videolaitteiden välityksellä tapahtuva välitön kuuleminen voidaan vielä lukea suullisen menettelyn piiriin, mutta esimerkiksi sähköpostitse tapahtuva elektroninen tiedonsiirto sekä puhelimitse lähetettävät teksti- ja multimediaviestit kuuluvat lähinnä kirjalliseen menettelyyn. Puhelimen ja videokonferenssien käyttö on tosiasiallisesti heikentänyt suullisuutta ja välittömyyttä, koska asianosaiset eivät silloin kohtaa toisiaan ja tuomioistuinta samassa tilassa eivätkä aina puhu suoraan toisilleen. Toisaalta niiden avulla voidaan eräissä tapauksissa kuulla suullisesti sellaisiakin henkilöitä, jotka eivät voisi saapua henkilökohtaisesti tuomioistuimeen.