Oikeustiede:oikeusturva (prosessioikeus)/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Oikeuskehitys Oikeusturvan kehittyminen on yhteydessä yleiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Nykyajattelun valossa monissa aikaisempien vuosisatojen oikeudenkäynneissä, joissa on noudatettu esimerkiksi salaista menettelyä, kaavamaisia todistussääntöjä ja jumalantuomioita, oikeusturva on ollut huono tai sitä ei ole ollut lainkaan.

Nykyaikaisen oikeusturvavaatimuksen perusta on valistuksen vuosisadaksi kutsutun 1700-luvun oikeusajattelussa. Silloin yleisten yhteiskunnallisten epäkohtien lisäksi alettiin vaatia korjattaviksi myös oikeudenhoidossa ilmenneitä puutteita. Tämä johti vähitellen korjauksiin eri maiden lainsäädännöissä.

Nykyisin oikeusturva luetaan kuuluvaksi ihmisoikeuksiin, jotka on turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Esimerkiksi YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taataan jokaiselle oikeus rehelliseen, oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa, riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Mainitut sopimukset on saatettu Suomessa valtionsisäisesti voimaan.

Oikeusturvan toteuttamiskeinot Oikeusturvan saamiseksi tarvitaan yleensä määrämuotoista menettelyä. Prosessuaalisilla säännöksillä menettelyn pelisäännöt pyritään laatimaan sellaisiksi, että siinä kussakin tapauksessa löydettäisiin aineellinen eli materiaalinen totuus (ks. aineellisen totuuden periaate). Yksistään tämä ei vielä riitä. Asianosaisella, jonka oikeutta on loukattu, tulee olla todellinen mahdollisuus varallisuudestaan ja asemastaan riippumatta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi (access to justice). Lisäksi tuomioistuimen tulee ratkaista asia kohtuullisessa ajassa. Tästä näkökulmasta prosessuaaliset säännökset ovat nimenomaan oikeusturvasäännöksiä.

Oikeusturvan takeet Ihmisten oikeusturva lainkäytössä on pyritty turvaamaan jo perustuslaissa. Ensinnäkin tuomiovallan käyttö on määrätty riippumattomille tuomioistuimille. Niin ikään ihmisen yhdenvertaisuus lain edessä on nimenomaisesti mainittu perustuslaissa (6.1 §). Yhdenvertaisuus edellyttää, että henkilöt asemastaan ja varallisuudestaan riippumatta saavat samanlaisissa kysymyksissä yhtäläisen oikeudellisen kohtelun. Tätä varmistaa mahdollisuus saada tarvittaessa maksutonta oikeusapua.

Perustuslaissa on myös nimenomainen säännös oikeusturvasta (21 §). Pykälän 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Kotimaisen lainsäädännön lisäksi Suomea velvoittavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja monet prosessiperiaatteet ovat tärkeitä oikeusturvan takeita. Prosessiperiaatteista mainittakoon erityisesti lainkäytössä noudatettavat kontradiktorinen periaate, julkisuus, tuomioistuimen riippumattomuus, suullisuusperiaate ja välittömyysperiaate. Rikosprosessissa oleellinen merkitys on syytetyn suosimisen eli favor defensionis -periaatteella.

Tulevaisuuden näkymät Kokonaisuutena arvioiden oikeusturvamme lainkäytössä on muihin maihin verrattuna suhteellisen hyvä. Se on viime vuosina monilta osin parantunut ja toisaalta perinteisessä järjestelmässämme on paljon säilyttämisen arvoista. Täydellinen ja pysyvä oikeusturva on kuitenkin utopiaa. Sen vuoksi, yhteiskunnan muuttuessa, hyvää oikeusturvaa on jatkuvasti vaalittava ja kehitettävä. Esimerkiksi Euroopan yhdentyminen asettaa uusia vaatimuksia oikeusjärjestelmällemme. Samoin pakolaisten määrän lisääntyminen edellyttää myös heidän oikeusturvastaan huolehtimista.

Viime aikoina erityistä huolta ovat herättäneet oikeuslaitoksessa monilta osin vallitseva resurssipula ja sen toimintoihin valtiovallan taholta kohdistetut laajamittaiset säästövaatimukset. Todellinen vaara on, että perusteettomat säästöt oikeuslaitoksessa vaarantavat ihmisten mahdollisuuksia saada kohtuullisessa ajassa oikeutta asiassaan.