kyläjärjestelmä

Määritelmä Kun kysymys on kyläjärjestelmästä, tarkoittaa kylä historiallista asutuksellista yksikköä, joka on käsittänyt tiettyjä taloja niille kuuluvine yhteisalueineen. Suomen asutuksen leviäminen ja kyläyhteisöjen kehittyminen keskiaikaisista talouskokonaisuuksista muodostaa perustan nykyiselle maanomistuskäsitykselle ja kiinteistöjärjestelmälle. Historiallinen kylä on erotettava nykyisessä kiinteistörekisterijärjestelmässä käytettävästä rekisterikylästä.

Selite

Kyläkäsitteen merkitys on etenkin siinä, että nykyisin muodostettavien kiinteistöjen osuus kylän historiallisiin yhteisiin maa- ja vesialueisiin määräytyy sen mukaan, onko edeltäjällä eli isojaon aikaisella talolla ollut niihin osuuksia. Talojen keskinäiset osuudet kylässä määräytyivät manttaalin avulla. Kylään on rinnastettu ns. yksinäistalo sikäli, että sillä oli vastaavanlainen oikeus alueisiin ja rajanmäärityksiin kuin kylälläkin, mutta se ei käsittänyt useita taloyksikköjä kuten kylä. Nykyinen kiinteistöjen rekisteröinti tapahtuu kunnittain ja (rekisteri)kylittäin, mutta tällaisella kyläkäsitteellä ei yleensä enää ole kiinteistöjen keskinäisiin oikeussuhteisiin ulottuvaa merkitystä.

Kylien taloja ryhdyttiin 1500-luvulta lähtien luetteloimaan maaverotuksen tarpeisiin ja samalla merkitsemään tietoja talojen alueista, luonnoista, verovelvollisuudesta yms. Aluksi veroluettelo perustui henkilöluetteloon, mutta 1600-luvulta alkaen siirryttiin taloperusteiseen veroluettelointiin. Ryhmittelyperusteeksi tuli kylä. Isojakoja toimitettaessa rekisterinä oli maakirja (vuoteen 1895 asti). Isojaossa yhteiset maa-alueet jaettiin pääasiassa talojen kesken verolukujen eli manttaalien mukaisessa suhteessa. Kylän edustan vesialue jäi isojaossa yleensä jakamatta yhteisenä kylälle (maakaari 12:4). Rantamatalaperiaate osoittaa kylän vesialueen ulkorajan merelle tai suuren järven ulapalle päin ja erottaa kylän alueista ns. yleisen vesialueen, joka on nyttemmin valtion omistusoikeuden kohteena (laki oikeudesta yleisiin vesialueisiin 204/1966). Myös maa-alueilla kylien välillä saattoi olla valtiolle erotettua maata, yleensä metsää.

Maaoikeudellinen ja vesioikeudellinen kylä ovat sanottuun historialliseen taustaan liittyviä käsitteistä, jotka ilmentävät sitä toisaalta maa-alueiden (metsien) ja vesialueiden kokonaisuutta, johon kylän osakastaloilla oli osuuksia. Näiden kylien ulottuvuus ei aina ollut täysin identtinen, koska kaikilla taloilla ei aina ollut osuutta kaikkiin alueisiin. Tämä erilaisuus saattaa johtua mm. siitä, että isojako on voitu toimittaa paitsi yhdessä kokonaisessa kylässä myös laajemmassa lohkokunnassa tai päinvastoin kylää pienemmässä jakokunnassa. Lohko-ja jakokunnassa maa-alueet on yleensä jaettu yhtäläisin perustein, kun taas vesialueiden omistus ja jako on tapahtunut kylien kesken.

Kyläpohjainen talojärjestelmä ei ole ollut kattava, vaan kylissä on ollut myös ulkopalstoja, niittyjä, saaria ja omaperäismyllyjä, jotka ovat olleet maakirjassa erikseen rekisteröityjä. Lisäksi kylillä on ollut erityisperusteisia oikeuksia toisissa kylissä. Nykyisessä kiinteistörekisterijärjestelmässä niiden aseman tilana tai muuna rekisteriyksikkönä määrää paljolti se, täyttyvätkö alueen itsenäisyyttä ja rajojen selvyyttä koskevat rekisteröinnin kriteerit.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HaatajaK1949, HolloE2006, HyvönenV2001, PietiläJ1971

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Oikeustiede:kyläjärjestelmä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kyläjärjestelmä.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →