isojako


isojako

Määritelmä pääosin ajanjaksolla 1750–1850 Suomessa toteutettu tilusjärjestely, jonka tarkoituksena oli koota talojen pelto- ja niittypalstat yhteen isoiksi, mieluimmin talon talouskeskuksen ympärillä sijaitseviksi palstoiksi ja purkaa metsien yhteisomistus

Selite

Jakoperusteena isojaossa olivat talojen veroluvut. Jokainen jakokuntaan kuuluva talo sai kaikkia tiluslajeja sille määrätyn veroluvun mukaisessa suhteessa. Uutena apukeinona jaon oikeudenmukaisen lopputuloksen turvaamiseksi isojaossa käytettiin jyvitystä eli tilusten hyvyysluokitusta, jonka perusteella jako-osakas sai huonompaa maata enemmän kuin parempaa.

Tilusten kokoaminen harvoihin palstoihin ja aiemmin kylän yhteisten metsämaiden jakaminen talojen yksityisomistukseen merkitsi pysyvien rajojen muodostumista talojen välille. Isojako muutti näin abstraktin, verolukujen osoittaman kiinteistöjen ulottuvuuden konkreettiseksi palstajaotukseksi ja loin samalla perustan maamme nykyiselle kiinteistöjärjestelmälle.

Isojaon lopputulos oli tarkoitettu pysyväksi, mutta sen toimeenpanossa havaitut puutteet ja virheet aiheuttivat uuden tilusten järjestelytarpeen. Vuoden 1848 maanmittausohjesäännössä annettiin säädökset isojaon järjestelystä ja vuoden 1916 asetuksessa jakolaitoksesta tätä toimitusta uudistettiin ja sen nimi muutettiin uusjaoksi.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Arvo Vitikainen

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:isojako. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:isojako.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →