maanjaot

Määritelmä välttämätön lakisääteinen toimenpide siirryttäessä alkukantaisesta tai muutoin epämääräisestä yhteisomistuksesta järjestäytyneeseen yksityiseen omistusoikeuteen perustuvaan maanomistusjärjestelmään tai uudistettaessa olemassa olevaa järjestelmää

Selite

Maanjakojen historia Suomessa voidaan jakaa aikaan ennen isojakoja ja niiden jälkeen. Vanhimmat maanjaot lohkojako ja sarkajako edistivät ensisijaisesti tilusjärjestyksen parantamista. Isojako ja sitä seuranneet maajaot, kuten uusjaot, vesijättöjen jaot ja halkomiset taas ovat edistäneet nykyaikaiseen kiinteistöjärjestelmään siirtymistä ja sen ylläpitoa.

Suomessa asutus sai alkunsa alueiden valtaamisesta, jolloin syntyi osin kyliä, osin yksinäistaloja. Väkiluvun kasvaessa taloja jaettiin ja niiden osia luovutettiin sillä seurauksella, että muutosten johdosta omistusolot muodostuivat epäselviksi ja tilusjaotus epäkäytännölliseksi. Tässä tilanteessa maaverojen kannon tehostamiseksi kruunu määräsi 1300-luvulta lähtien Ruotsi-Suomessa tehtäväksi maanjaon, jota Suomessa alettiin kutsua sarkajaoksi.

Sarkajaon kohteena olivat kylän kotitilukset. Kylään kuuluvat metsä- ja vesialueet pysytettiin tavallisesti talojen yhteisessä nautinnassa, jolloin talon veroluvun osoittama kyläosuus määräsi kunkin talon osuuden yhteisiin tiluksiin. Talonpojat itse suorittivat sarkajaon. Jakomenettely oli yksinkertainen. Jaon välineenä oli kylässä säilytettävä tanko, jonka pituus oli tavallisimmin 6 kyynärää (noin 3,3 metriä). Lähtien liikkeelle pellon reunasta erotettiin talolle, jonka veroluku oli esimerkiksi 2, kahden tangon levyinen kaistale peltoa eli peltosarka. Näin jatkettiin, kunnes jokainen talo oli saanut verolukunsa mukaisen oman sarkansa ja muodostui yksi jakolohko. Sen jälkeen aloitettiin uudestaan ensimmäisestä talosta ja jakolohkot seurasivat toisiaan kunnes päästiin pellon toiseen reunaan. Pellon loppuun jäi yleensä jakoperä, joka jaettiin poikkisuuntaisiin sarkoihin tai jätettiin yhteiseksi. Sarkajaon lopputulos merkittiin kihlakunnanoikeuden tuomiokirjaan ja tuomiokirjaan kirjattua jakoa ei saanut muuttaa muuten kuin kaikkien osakkaiden suostumuksella.

Ensimmäiset tiedot sarkajaosta Suomessa ovat Paraisilta vuodelta 1332. Sarkajaon levinneisyysalueeksi jäi meillä Pohjanmaan maakunnan etelärannikolta Kymijoen suulle vedetyn viivan lounaispuolinen alue eli se Suomi, joka etnografisesti kuului läntiseen kulttuurivyöhykkeeseen.

Niissä osissa Suomea, joissa sarkajakoa ei toimitettu, talojen viljelykset oli keskiajalta lähtien jaettu suurempiin lohkoihin siten, että kullekin talolle oli määrätty omat epäsäännöllisen muotoiset viljelyslohkot. Historiantutkijat ovat nimittäneet tällaista tilusjärjestystä lohkojaoksi. Tilusjärjestys lohkojaossa perustui kuitenkin alkuperäiseen haltuunottoon ja raivaukseen eikä siinä mielessä ollut syntynyt maanjaon perusteella.

Sarkajako ja lohkojako päättyivät esiintymisalueillaan 1700-luvun loppupuoliskolta alkaen isojaon toimeenpanoon.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Arvo Vitikainen

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 24.4.2024: Oikeustiede:maanjaot. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:maanjaot.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →