Kielitiede:preteriti
preteriti | imperfekti
| preteriti | |||
| imperfekti |
Määritelmä
menneen ajan narratiivinen eli kertova tempus, joka ilmaisee yleensä tilanteen päättyneen ennen puhehetkeä
Selite
Termi preteriti vastaa merkitykseltään enemmän tässä esitettyä määritelmää kuin imperfekti, mutta jälkimmäinen on ollut suomenkielisessä kielioppikirjallisuudessa vakiintuneempi. Narratiivisen tempuksen nimityksenä imperfekti on sikäli harhaanjohtava, että se viittaa lähtökielessään latinassa päättymättömään aspektiin. Vrt. VISK2008 § 1530: "Imperfekti viittaa nimenomaan tiettyyn ajankohtaan menneisyydessä ja on tässä mielessä definiittinen. Se implikoi tilanteen päättyneen puhehetkeen mennessä".
Termi preteriti vastaa merkitykseltään enemmän tässä esitettyä määritelmää kuin imperfekti, mutta jälkimmäinen on ollut suomenkielisessä kielioppikirjallisuudessa vakiintuneempi. Narratiivisen tempuksen nimityksenä imperfekti on sikäli harhaanjohtava, että se viittaa lähtökielessään latinassa päättymättömään aspektiin. Vrt. VISK2008 § 1530: "Imperfekti viittaa nimenomaan tiettyyn ajankohtaan menneisyydessä ja on tässä mielessä definiittinen. Se implikoi tilanteen päättyneen puhehetkeen mennessä".
Lisätiedot
Latinassa käytettiin termejä preateritum imperfectum, praeteritum perfectum ja praeteritum plusquamperfectum, joissa alkuosa ilmaisi että kyseessä oli menneen ajan tempus ja määriteosa tarkemmin, millainen menneen ajan tempus. Vanhoissa suomen kieliopeissa (Petraeus 1649, Martinius 1689, Vhael 1733) käytettiin samantapaisia nimityksiä. Imperfekti-nimityksen otti ensimmäisenä käyttöön Strahlman kieliopissaan 1816. Elias Lönnrot ehdotti 1857 nimitystä entinen lähiaika. Uusimmat ehdotukset tilanteen ratkaisemiseksi ks. KokM 2012.
Latinassa käytettiin termejä preateritum imperfectum, praeteritum perfectum ja praeteritum plusquamperfectum, joissa alkuosa ilmaisi että kyseessä oli menneen ajan tempus ja määriteosa tarkemmin, millainen menneen ajan tempus. Vanhoissa suomen kieliopeissa (Petraeus 1649, Martinius 1689, Vhael 1733) käytettiin samantapaisia nimityksiä. Imperfekti-nimityksen otti ensimmäisenä käyttöön Strahlman kieliopissaan 1816. Elias Lönnrot ehdotti 1857 nimitystä entinen lähiaika. Uusimmat ehdotukset tilanteen ratkaisemiseksi ks. KokM 2012.
VISK2008 Imperfekti (preteriti) on puhehetkeä edeltävää, ts. mennyttä aikaa tarkoittava tempusmuoto, jota käytetään tyypillisesti kerronnassa. Imperfektin tunnus on -i- tai -si-: Tulin eilen, Me käytiin Lapissa, Vastasitte oikein, Tiesikö hän minne meni?
Erikieliset vastineet
| imperfektos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| preteritos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| preterite | englanti (English) | |
| simple past | englanti (English) | |
| preteritum | norja (norsk) | |
| preterihtta | pohjoissaame (davvisámegiella) | |
| preteritum | ruotsi (svenska) | |
| Imperfekt | saksa (Deutsch) | |
| Präteritum | saksa (Deutsch) | |
| lihtminevik | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- tempus (yläkäsite)
- preesens (vieruskäsite)
- perfekti (vieruskäsite)
- pluskvamperfekti (vieruskäsite)
- futuuri (vieruskäsite)
- rajaamaton aspekti
- imperfektiivinen
Käytetyt lähteet
KFT1993, KokM2012, VISK2008, KarlssonF2004, JK2009, Lönnrot1857, StrahlmannJ1816, ELL
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:preteriti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:preteriti.)