Euroopan unionin esineoikeus | EU:n esineoikeus | EU-esineoikeus


Euroopan unionin esineoikeus
EU:n esineoikeus
EU-esineoikeus

Määritelmä Euroopan unionin sääntely, jolla korvataan tai täydennetään kansallista esineoikeudellista sääntelyä, tai yleisemmin kaikki Euroopan unionin oikeus, joka vaikuttaa kansallisiin esineoikeusjärjestelmiin

Selite

Ensisijaisesti termillä viitataan Euroopan unionin antamaan sääntelyyn, jota pidetään luonteeltaan esineoikeudellisena. Säädöstyypistä riippuen sääntely voi olla jäsenvaltiossa sellaisenaan sovellettavaa (asetus) tai edellyttää jäsenvaltiolta täytäntöönpanoa, yleensä kansallisen lainsäädännön muuttamista (direktiivi). Kummassakin tapauksessa Euroopan unionin sääntelyllä korvataan tai täydennetään kansallista sääntelyä. Termin alan tarkka määrittely on hankalaa, koska esineoikeus oikeudenalana (sakrätt, Sachenrecht, property law jne.) ymmärretään eri jäsenvaltioissa jossain määrin eri tavalla.

Selvästi luonteeltaan esineoikeudellista sääntelyä sisältävät ainakin maksukyvyttömyysasetus (EY 1346/2000), rahoitusvakuusdirektiivi (2002/47/EY) ja direktiivi jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta (93/7/ETY). Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että ainakin osittainen vastaus siihen, mitä esineoikeudella tarkoitetaan Euroopan unionin oikeudessa, saataisiin maksukyvyttömyysasetuksen 5 artiklasta. Artiklan 1 kohdassa todetaan, että maksukyvyttömyysmenettelyn alkaminen ei vaikuta velkojan tai sivullisen esineoikeuteen, joka kohdistuu menettelyn alkaessa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan velallisen omaisuuteen. Erikseen mainitaan, että tarkoitettu omaisuus voi olla aineellista tai aineetonta, irtainta tai kiinteää ja tietty tai ajallisesti vaihteleva kokonaisuus. Artiklan 2 kohta sisältää luettelon siitä, mitkä oikeudet "ovat erityisesti" 1 kohdassa tarkoitettuja esineoikeuksia. Liian pitkälle meneviä päätelmiä artiklan säännöksistä tulisi kuitenkin varoa. Säännösten varsinaisena tarkoituksena on vain palvella asetuksen järjestelmää, joka lähinnä koordinoi eri jäsenvaltioiden kansallisten maksukyvyttömyysmenettelyjen keskinäisiä suhteita. Uudentyyppisinä esineoikeuksina on pidetty oikeuskirjallisuudessa muun muassa päästöoikeuksia, jotka kuuluvat Euroopan unionin päästökauppajärjestelmään ja voivat siten olla vaihdannan kohteena.

Euroopan unionin esineoikeudesta puhutaan myös yleisemmässä merkityksessä, jolloin termi viittaa kaikkeen Euroopan unionin oikeuteen, jolla on vaikutusta kansallisiin esineoikeusjärjestelmiin. Termin tarkan alan määrittäminen käy tällöin mahdottomaksi, koska Euroopan unionin oikeuden vaikutus jäsenvaltioiden kansalliseen oikeuteen on monelta osin epäselvä. Esimerkiksi sisämarkkinaoikeudelliset perussopimusten artiklat ja niitä täsmentävä Euroopan unionin tuomioistuimen (ent. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen) oikeuskäytäntö saattavat vaikuttaa kansallisiin esineoikeusjärjestelmiin. Useat tutkijat ovat esittäneet, että kotimaiselle oikeudelle vierastyyppisten esinevakuusoikeuksien torjuminen (yleensä sivullissitovuuden epääminen) voi tulla arvosteltavaksi tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavana jäsenvaltion toimenpiteenä. Tällaiset toimenpiteet ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 34 artiklan mukaisesti kiellettyjä, ellei jäsenvaltio pysty esittämään niille hyväksyttävää oikeutusta. Toisena esimerkkinä voidaan mainita SEUT 345 artikla (ja sen edeltäjät aikaisemmissa sopimuksissa aina Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksesta alkaen), jonka mukaan perussopimuksilla "ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin". Säännöksen on eri aikoina arveltu eri tavoilla suojaavan kansallisia esineoikeusjärjestelmiä, eikä sen tulkinnasta edelleenkään ole täyttä yksimielisyyttä. Vallitsevan ja toteutuneita lainsäädäntöhankkeita vastaavan tulkinnan mukaan säännös ei kuitenkaan esimerkiksi estä harmonisointia esineoikeuden alalla. Säännöksen alkuperäisenä tarkoituksena tiedetään olleen säilyttää jäsenvaltioilla mahdollisuus kansallistaa ja yksityistää omaisuutta.

Eräänlaisena ehdotuksena Euroopan unionin esineoikeuden tulevaksi sisällöksi voidaan pitää akateemisena yhteistyönä valmistellun Draft Common Frame of Referencen (DCFR) kolmea esineoikeudellista kirjaa. Kirja VIII koskee irtainten esineiden omistajanvaihdosta, kirja IX irtaimeen omaisuuteen kohdistuvia esinevakuuksia ja kirja X trusteja. Toistaiseksi ei ole tiedossa miten ja miltä osin DCRF:n esineoikeudellisia kirjoja mahdollisesti käytetään Euroopan unionin tulevissa lainsäädäntöhankkeissa. Toisena ehdotuksena voidaan mainita kiinteistöpanttioikeutta koskeva eurohypoteekkihanke.

Suomalaisessa oikeuskielessä Euroopan unionin esineoikeus on vielä harvinainen termi, ja yllä esitetty kuvaus perustuukin pitkälti termin englanninkielisen vastineen European Union property law käyttötapoihin. Syitä termin toistaiseksi vähäiseen käyttöön Suomessa voivat olla alan tutkijoiden suhteellisen pieni lukumäärä ja se, että esineoikeus on pitkään ollut Euroopan unionin sääntelyn katvealuetta. Termi on myös saatettu kokea epäluontevaksi siksi, ettei kansallisiin esineoikeusjärjestelmiin vaikuttava Euroopan unionin sääntely muodosta sellaista systemaattista kokonaisuutta, jollaisiksi kotimaiset oikeudenalat on perinteisesti mielletty. Toimivaltasyistä tällaisen kokonaisuuden syntymistä ei ehkä voida edes odottaa: Euroopan unionilla ei ole yleistä lainsäädäntövaltaa siviilioikeuden alalla, vaan lainsäädäntöhankkeiden on perustuttava perussopimusten erityisiin toimivaltaperusteisiin. Sellaisena kysymykseen tulee lähinnä SEUT 114 artikla, joka antaa Euroopan unionille toimivallan harmonisoida lainsäädäntöä sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toimivuuden nimissä. Artiklan toimivaltaperuste tuskin kuitenkaan riittäisi kansallisten esineoikeusjärjestelmien kokonaisvaltaiseen harmonisointiin.

Kun suomalaisessa oikeustieteessä käsitellään Euroopan integraation vaikutuksia kansalliseen esineoikeuteen, puhutaan vakiintuneesti alan eurooppalaistumisesta. Euroopan unionin esineoikeus -termin käyttö kuitenkin yleistynee ulkomaisia esikuvia seuraten ja Euroopan unionin esineoikeudellisena pidetyn sääntelyn lisääntyessä. Termi eurooppalainen esineoikeus ja sen ulkomaiset vastineet kuten European property law ovat merkitykseltään osittain päällekkäisiä Euroopan unionin esineoikeus -termin kanssa. Niitä kuitenkin käytetään myös ilman varsinaista yhteyttä Euroopan unioniin, esimerkiksi Euroopan kansallisia esineoikeusjärjestelmiä vertailevien tutkimusten otsikoissa.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Teemu Juutilainen

Erikieliset vastineet

EU property law (luo nimityssivu)	englanti (English)
European Union property law (luo nimityssivu)	englanti (English)
European property law (luo nimityssivu)	englanti (English)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

AkkermansB2008, VanErp&Akkermans2010, Kaisto&Tepora2012, Losada&al2012, Tammi-SalminenE2007

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:Euroopan unionin esineoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:Euroopan unionin esineoikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →