vireilläolovaikutus (lis pendens)


vireilläolovaikutus (lis pendens)

Määritelmä sääntö, jonka mukaan asian tultua tuomioistuimessa vireille samaa asiaa ei voida saattaa samanaikaisesti toisen oikeudenkäynnin kohteeksi

Selite

Vireilläolovaikutuksen vuoksi asia on sidoksissa siihen tuomioistuimeen, jossa se on käsiteltävänä. Vireilläolovaikutus on tarpeen ristiriitaisten ratkaisujen välttämiseksi. Oikeuskielessä vireilläolovaikutuksesta käytetään usein termin latinankielistä vastinetta lis pendens.

Oikeudenkäyntiin liittyvä vireilläolovaikutus on riidatonta, vaikka siitä ei ole laissa nimenomaista säännöstä. Vireilläolovaikutus syntyy kaikissa tuomioistuimessa käsiteltävissä asiaryhmissä, mutta sen alkamishetki määräytyy osittain eri tavoin toisaalta riita- ja hakemusasioissa ja toisaalta rikosasioissa. Sidonnaisuus syntyy myös silloin, kun kyseisen vaatimuksen toteuttamiseksi on käytettävissä valinnaisia oikeussuojakeinoja.

Vireilläolovaikutus on ehdoton prosessinedellytys. Tuomioistuimen tulee omasta aloitteestaan jättää asia tutkimatta, jos se havaitsee tämän olevan jo käsiteltävänä toisessa oikeudenkäynnissä tai muussa menettelyssä. Välimiesmenettelyn vireilläolo merkitsee kuitenkin tahdonvaltaisen prosessinedellytyksen puutetta ja edellyttää asianosaisen väitettä (Laki välimiesmenettelystä 967/1992, 5 §:n 1 momentti).

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Antti Jokela

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

LappalainenJ1990, WalamiesJ1998

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:vireilläolovaikutus (lis pendens). (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:vireilläolovaikutus (lis pendens).)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →